Hyvä kaupunki ei ole voipulla

On sosiaalisesti ja ekologisesti kestämätöntä pakata kaikki herkut keskelle.

Viime viikolla ystäväni postasi Facebookiin olevansa matkalla yhdelle Helsingin alueellisista kulttuuritaloista. Postauksessa hän kevyesti kysäisi, että löytyykö tuttavapiiristä ihmisiä, jotka ovat näitä taloja joskus käyttäneet.

Kommenttien määrä oli valtava. Hiukan tuohtuneena monet yhteiset ystävämme listasivat konsertteja, naperokinoja ja tanssiesityksiä, joihin he olivat osallistuneet. Kirjastojen lastenosastoille löytyy kiihkeitä puolustajia. Ystäväni joutui julkisesti tunnustamaan olleensa hiukan kujalla kysymyksensä kanssa.

Tunnistan ystäväni kysymyksestä tuttua. Tunnustan itsekin ajoittain pähkäilleeni, miksi me tarvitsemme näitä pytinkejä eri puolilla kaupunkia.

Kun kolmen viikon työni aikana olen nyt käynyt 18 nuorisotalolla, huomaan, että oma ajatteluni lähipalveluista on alkanut muuttua. Otetaan esimerkiksi vaikka Kannelmäen asemanseutu. Jos Kanneltalo ja nuorisotalo poistettaisiin Sitratorilta, sen turvattomuus lähtisi rajuun kasvuun. Juuri remontin alta kuoritulla Malmin nuorisotalolla on normaalina arki-iltana helposti 80 tai 100 nuorta. Suuri osa nuorista käy näillä taloilla joka ilta.

Mutta ei kaupunginosien palveluissa ole kyse vain syrjäytymisen ehkäisystä tai turvallisuudesta. Hyvässä kaupungissa ihmisten elämä kiinnittyy lähellä kotia oleviin paikkoihin. Hyvässä kaupungissa pystymme suunnittelemaan elämäämme naapurustossa, haluamme laittaa lapset lähikouluun ja voimme pyytää naapurilta apua kun omat voimat heikkenevät.

Helsinki alkaa aidosti olla kaupunki, jossa elämme rinnakkaisia elämiä. Käytämme eri palveluja. Bussireittimme ovat erilaiset. Emme kohtaa kaikkien kanssa koskaan. Monimuotoisen kaupungin kannalta yksisilmäisyys on vaarallista. Meidän on pystyttävä ravistelemaan itsemme säännöllisesti hereille siitä harhasta, että oma ja tiiviimmän lähipiirimme kokemus olisi jollain tavalla yleistettävissä helsinkiläisyydeksi. Juuri tämän takia me tarvitsemme tietoa. Luvuilla on yhä kasvava merkitys. Kaupunkien johtaminen on tulevaisuudessa yhä laajemmin tiedolla johtamista.

Erilliset helsinkiläiset elämämme tarkoittavat, että meidän on pystyttävä luomaan omaleimaisempia ja vahvempia kaupunginosia. Ei ole millään tavalla kestävää, että pyrimme pakkaamaan kaiken hyvän keskelle kaupunkia ja kaavoitamme muut alueet nukkuma-alueiksi. Meillä ei tule olemaan ekologisia eikä taloudellisia mahdollisuuksia rakentaa infrastruktuuria sen varaan, että koko kaupunki matkustaa tunnin aikana yhteen suuntaan ja työ- tai koulupäivän lopuksi takaisin. On myös ymmärrettävää, että vanhemmat mieluummin päästävät arki-iltana 14-vuotiaan tyttärensä kulman takana olevalle nuorisotalolle kuin Narinkkatorille.

Tämä ei tarkoita, että paikallisuutta ei pitäisi uudistaa. Esimerkiksi nuorisotaloissa meidän tulee samaan aikaan tunnustaa paikkojen arvo nykyisille käyttäjille, mutta ymmärtää miksi toiset nuoret eivät käy taloilla.

Hyvää, monimuotoista kaupunkia suunnitellaan jatkossa yhä vahvemmin alhaalta ylöspäin. Päädymme yhä liian usein ampumaan tykillä samat palvelut kaikkiin kaupunginosiin, päättämään palvelumallit keskustassa ja rakentamaan “omat kirkot” kaupungin virastorakenteen mukaan.

Hyvässä tulevaisuuden kaupungissa ratkaisuja kehitetään lähempänä ihmisiä, paikallisten ihmisten kanssa.  Se saa ihmiset välittämään palveluista ja parhaimmillaan tekee niistä myös tehokkaampia. Hyvässä tulevaisuuden kaupungissa pystymme yhdistämään kaupungin kehitystä ohjaavat strategiset linjaukset ja jättämään valtaa paikallisille toimijoille muokata juuri siihen kaupunginosaan sopiva ratkaisu. Se tarkoittaa yhä laajemmin sitä, että vaikka yhdessä paikassa koulu muokkautuu illalla asukastilaksi, toisaalla kokoontuminen sovitaan kirjaston lehtihuoneeseen. Ja kun yhdessä kaupunginosassa nuorisotalolla vedetään päivällä seniorijumppaa, toisaalla nuorten shakkiklubi kokoontuu iltaisin terveysaseman taukotilassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *