5 oppia nuorisotyöhön Keilaniemestä

Julkisten palvelujen suunnitteluun tällä vuosikymmenellä löytyy yllättävää apua Nokian kuluttajaymmärrysosastolta.

Seminaarien puoliammattilaisena sitä kuulee kaikentasoista esitelmää. Harvoin on mikään esitelmä uponnut samanlaisella voimalla kuin Nokian Satu Kalliokuljun puheenvuoro Demos Helsingin Peersome-konferenssissa. Kalliokulju on Suomen johtavia kuluttajaymmärryksen asiantuntijoita ja oli aikoinaan suunnittelemassa mm. yhä Nokian ja Suomen suurimmista hittituotteista, Communicatoria – tuttavien kesken kommaria.

Kalliokulju esitteli Peersomessa yhdessä kollegansa Oskar Korkmanin kanssa rakentamaansa mallia siitä, miten me linkitymme muihin ihmisiin. Kalliokuljun ja Korkmanin mukaan meillä on viidenlaisia suhteita muihin. He ovat testanneet malliaan eri puolilla maailmaa ja se tuntuu toimivan. Vaikka se on Keilaniemessä suunniteltu mobiiliviestinnän tarpeisiin, se soveltuu käsittämättömän hyvin myös julkisten palveluiden suunnitteluun tällä ajalla, jolla ihmiset kaipaavat samaan aikaan yksilöllisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Siis tähän aikaan, jolloin haluamme olla samaan aikaan just minä ja me.

Nokian-mallin hyötynä julkisten palveluiden näkökulmasta on painotus motivaatioon ja ymmärrys omistajuudesta. Se sukeltaa syvemmälle kuin usein löysä puhe asiakas- tai käyttäjälähtöisyydestä. Siinä ymmärretään, että ihminen omistaa ihmissuhteensa itse. Nokian-mallissa on ymmärretty, että ihmissuhteissa on sananmukaisesti kyse suhteesta muihin ihmisiin ja asiat – esim. palvelut tai tavarat – kasvattavat arvoaan, jos ne vahvistavat suhdetta muihin ihmisiin.

Tässä lyhyesti Nokian-mallin viisi suhdetta ja miten ne linkittyvät nuorisopalveluiden tuottamiseen.

  1. ITSE

Ensimmäinen ja intiimein suhde on suhde itseen. Lähtökohtaisesti emme halua julkisen vallan tulevan tälle alueelle. Emme halua kaupungin määrittelevän, millainen on hyvä yksilö. Mutta samaan aikaan monet asiat kuten epäterve suhde ruokaan tai runsas päihteiden käyttö vääntävät helposti itse-suhteen kieroon. Nuorisotyön voima on monin tavoin siinä, että synnyttää itsearvostuksen ja hyväksymisen kokemuksia. Nuorisotyö usein auttaa katsomaan itseä, hyväksymään itsen, pitämään itsestä.

  1. ELINIKÄISET

Elinikäisiä suhteita meillä ei ole Kalliokuljun mukaan montaakaan. Elinikäiset suhteet ovat yleensä suhteita vanhempiin, sisaruksiin ja muihin perheenjäseniin. Ne ovat suhteita, joissa joudumme hyväksymään erilaisuutta mutta samalla niitä, joissa meidän ei tarvitse lunastaa jäsenyyttämme teoilla. Samoin kuin suhde itseen, julkisen vallan interventio tälle alueelle tuntuu rajulta silloinkin, kun se on tarpeen. Hyväksikäyttö näissä suhteissa jättää elinikäiset jäljet. Lastensuojelu on yksi niistä alueista, joka tunkeutuu tänne. Nuorisotyössä on tärkeää muistaa, että kun puhutaan nuorten käyttäytymisen muutoksesta, on syytä varmistaa tuki läheisiltä.

  1. YSTÄVÄT

Ystävyydessä korostuu elämäntilanteiden vaikutus. Osa lapsuuden kavereista säilyy, osa ei. Ystävien kanssa vietettyyn aikaan kuuluu usein määrittelemättömyys, hengailu. Tässä esimerkiksi museoilla, puistoilla tai nuorisotaloilla on iso merkitys. Me tarvitsemme paikkoja, joissa saamme olla ilman määrittelyä. Tämän takia myös kahvilat toimivat. Kun nuorilta kysyy nuorisotaloilla, että mitä te teette täällä, vastaus on usein: ei mitään erityistä. Alueellisten lähipalveluiden rooli on iso siinä, että ystävyyssuhteita voi toteuttaa myös kodin ulkopuolella.

  1. TAVOITTEELLISET

Näissä suhteissa julkiset palvelut – etenkin me täällä sivistyspuolella – ovat  iso pelaaja. Tavoitteellisissa ihmissuhteissa tekeminen suuntautuu jonkun asian saavuttamiseen. Koulut, harrastukset ja tapahtumat ovat tässä merkityksellisiä. Helsinki on linjannut tavoitteekseen, että tulevaisuudessa kaikilla helsinkiläisillä nuorilla on joku harrastus. Tässä mielessä esim. kehittämämme Harrastushaku on iso juttu. Mutta tärkeintä tavoitteellisuudessa on muistaa, että siihen tarvitaan ihmisen oma halu, jota tietenkin voidaan erilaisilla tukiohjelmilla vahvistaa. Tavoitteellisuuteen liittyvät isona asiana myös pettymykset, jotka ovat tärkeitä kasvun näkökulmasta. Tavoitteellisuuteen liittyy oppimista ja valintoja – parhaimmillaan jopa iloa. Tavoitteellisuus on parhaimmillaan myös tehokkainta tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyötä: hyvin erilaisista lähtökohdista alkaneen tavoitteellisen toiminnan tuloksena myös käsitys itsestä erilaisista ihmisistä muuttuu. Hyvä esimerkki tästä on Jakomäen kirjastossa tapahtunut paikallisten eläkeläisten ja somalipoikien yhteinen oppiminen neulegraffitipajassa.

  1. SATUNNAISET

Olemme usein tekemisissä ihmisten kanssa myös ilman tietoista valintaa. Kalliokulju käytti Peersomessa esimerkkinä sitä, että valitsemme tyhjän kahvilan sijasta puolitäyden. Muut ihmiset luovat meille pelkoa tai turvaa. Satunnaiset suhteet ovat kaupungin perusluonne. Hyvät kaupungit tunnistetaan siitä, että uskallamme käyttää yhteistä aluetta ilman ajatusta, että kaikki muut ihmiset ovat meitä vastaan. Että voimme rohkeasti puhua venäjää kirjastossa tai antaa lastemme käyttää metroa iltayhdeksän aikaan. Näissä suhteissa meidän on pystyttävä olemaan kuntalaisille parempi kumppani.  Helsingin nuorten Ruuti-vaikuttamisjärjestelmä tai Helsinki Region Infoshare tähtäävät juuri tähän. Parhaimmillaan julkiset järjestelmät ja palvelut ovat sellaisia, joissa pääkäyttäjät ovat kuntalaisia ja joissa me haluamme osallistua yhteisen rakentamiseen ilman tarvetta välittömään takaisinmaksuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *