Kaupunki taskussa

Kesäloma todisti, miten mobiili-appit tekevät kaupungeista helppokäyttöisempiä. Vaikka kaikki yhteiskunnalliset ongelmat eivät ratkea kännykkää räpläämällä, Helsingin kaltaiset kaupungit voivat app-kehityksellä lisätä jo rakennettujen tilojen käyttöä, tehdä kaupunkilaisten kuulemisesta helpompaa ja tehokkaampaa, auttaa ihmisiä löytämään kaupungin palvelut sekä etenkin auttaa ihmisiä auttamaan toisiaan.

Olen 35-vuotias mies. En ole kovinkaan tekninen. Matkapuhelimeni ei ole uusimman sukupolven iPhone, vaan monta vuotta vanha Android-luuri, josta akku loppuu yleensä siinä viiden aikaan iltapäivällä. Kahden viikon kesäloma Yhdysvalloissa kuitenkin todisti, miten mobiili-appit avaavat kaupungit aivan uudella tavalla. Kahden viikon aikana käytin yhteensä neljäätoista kännykkäappia:

1. Kayak: vertasi lentolippujen hintoja eri tietolähteistä.
2. TaxiMobi: tunnisti GPS:avulla, missä päin kaupunkia olin ja tilasi yhdellä napin painalluksella taksin sinne.
3. Facebook: lähetti viestin tutuille lomakohteessa ja auttoi sopimaan tapaamispaikoista ilman puhelinnumeroiden ja sähköpostiosoitteiden opettelua.
4. Twitter: lähetti julkisesti palautetta yhtiölle huonosta asiakaskokemuksesta ja tuotti päivässä vastauksen.
5.Airbnb: varasi majoitukseksi ihmisten tyhjillään olevia koteja tai omakotitalon alakertoja.
6. Yelp: auttoi löytämään toiveiden mukaiset ravintolat ja lukemaan muiden kokemuksia ravintoloista.
7. Uber: tilasi taksin sijasta tyhjänä olleen (hienomman) towncarin, joka ajoi taksin hinnalla lentokentälle ja hoiti maksun ilman rahanvaihtoa.
8. GoogleMaps: auttoi löytämään fiksuimmat julkisen liikenteen reitit kaupungin sisällä
9. OffMaps: latasi kohteiden kartat, jotta niitä ei tarvinnut hakea jatkuvasti ja maksaa roaming-maksuja.
10. Waze: antoi ajo-ohjeet ja kertoi mahdollisista ruuhkista, sadekuuroista tai onnettomuuksista reitillä.
11. OpenTable: varasi pöydän ravintolasta.
12. NPSBoston: kertoi kävelyretkellä Bostonin historiasta.
13. Nike+: tallensi tiedot lenkin pituudesta ja juoksuajasta.
14. Noteshelf: teki kynällä piirretyn kaltaisia luonnoksia paikoista.

App-lomasta syntyi kolme ajatusta:

1. Jakamistalous on vasta alussa.
Emme vielä oikein edes tajua, mitä voisimme ja haluaisimme jakaa. Lomaviikon aikana huomasin, että eri palveluissa suhtaudun eri tavalla jakamiseen. Ravintolapalvelu Yelp selvästi vetää puoleensa urputtajia. Monien kommenttien valittava sävy ei saanut minua kirjoittamaan palveluun. En halunnut tuhlata siihen aikaani. Waze taas selvästi toimii ja halusin itsekin kertoa muille ruuhkista. Uberissa en ollut valmis ottamaan kyytiä keneltä tahansa, vaan maksoin mielelläni hiukan lisää siitä, että kuljettajalla on todistetusti lupa.

Pisimmällä jakamisymmärryksessä on asunnonvuokrauspalvelu Airbnb. Kun vuokrasin kolmatta asuntoa, palvelu pyysi minua skannaamaan passini sivustolle – ja mikä tärkeintä – kertoi minulle miksi. Jo aikaisemmilla vuokrauskerroilla palvelu oli kannustanut minua antamaan palautetta vuokrauskokemuksista, koska aktiivisuuteni näkyisi seuraaville vuokraajille. Airbnb:n toimivuudesta kertoo paljon se, että ventovieras newyorkilainen jätti minulle postilaatikkoonsa avaimet kotiinsa – niin ja että hotelliketjut haastavat säännöllisesti Airbnb:n oikeuteen milloin mistäkin hygienia-, turvallisuus- tai verotusasiasta.

Jakamistalouden kasvu vaatii, että tuotamme lisää tietoa ihmisten varaumista ja peloista ja että ymmärrämme joukkoilmiöitä paremmin. Monet arviointipalvelut kaatuvat siihen, että yksi porukka ottaa sen valtaansa. Tämä näkyy niin Yelpissä kuin Suomen valtion kuulemiskanavissa. Kun mukana on teknologiaa ja ihmisten henkilötietoja, jakaminen muuttuu vielä vaikeammaksi. Usein vasta virheet näyttävät vaarakohdat. Jenkkituttu kertoi esimerkin, että hän osallistui työkaverinsa kanssa uuden palvelun testaukseen. Palvelu seurasi stressiä, unen määrää ja liikuntaa. He kuitenkin yllättäen huomasivat nopeasti, että kenties huonosti nukutusta yöstä tai illan stressipiikistä ei sittenkään halua kertoa läheisellekään työkaverille. Itse huomaan, että en halua jakaa lenkkinopeuksiani muiden kanssa, koska en halua kilpailun tuntua liikuntaan.  Huomaan, että Wazessa haluan jakaa tietoa muiden kanssa, mutta en halua tietää keitä muissa autossa istuu. Siksi juuri hankaluuksistakin huolimatta jakamisen ymmärrystä tulee lisätä. Esimerkiksi terveyden ja liikunnan alalla olisi valtavasti mahdollisuuksia palveluille, joissa ihmiset auttavat toisiaan. Juuri anonyymi jakaminen antaa paljon mahdollisuuksia terveiden elämäntapojen helpottamiseen. Joidenkin sairauksien tai vammaisuuksien ympärille on jo kehittynyt hyvin aktiivisia verkkopalveluja. Julkinen valta voi osallistumisellaan myös osaltaan lieventää ihmisten pelkoja.

2. Jakajat menestyvät.
Organisaatiopsykologian professori Adam Grant kirjoittaa uudessa kirjassaan Give and Take jakamisen logiikasta. Grantin mukaan ihmiset voidaan jakaa ottajiin, antajiin ja tasaajiin. Kiinnostavaa Grantin tutkimuksissa on, että organisaatioissa sekä menestyneimmät että huonoimmin pärjäävät ihmiset ovat yleensä antajia. Grantin mukaan antajat ovat niitä tyyppejä, joiden ylennyksestä kaikki ovat iloisia. Niitä tyyppejä, jotka yleensä vastaavat joo. Mutta Grant varoittaa, että antajia ovat myös ne muiden ovimatoksi päätyvät ihmiset, joiden omat työt jäävät tekemättä kun he huseeraavat auttelemassa kaikkia muita. Grant antaakin kirjassaan vinkkejä siitä, miten antajat eivät uuvuta itseään kuoliaiksi. Itse olen omaksunut kirjasta viiden minuutin säännön. Yritän auttaa aina, jos asian hoitaminen vie vähemmän kuin viisi minuuttia.

Uskon, että ajatus antajista ja ottajista on sovellettavissa myös kaupunkeihin. Toivoisin, että Helsinki olisi strategisesti viisas antaja. Strategisesti fiksu antaminen sopii myös hyvinvointivaltion ajatukseen. Kaikkea ei tietenkään pidä antaa naiivisti muille eikä pääkaupungin tule maksaa tuotekehitystä koko kuntasektorin puolesta. Mutta on valtava määrä asioita, joissa runsaampi antaminen saisi kaupungin kukoistamaan kulttuurisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. Julkisen tietokantojen avaaminen on hyvä alku. Tilat voisivat olla seuraavana listalla.

Antaminen on aina hiukan pelottavaa. Kaikki todella uusi vaatii rohkeutta aloittaa asioita, joiden lopullista tulosta ei tiedetä. Tätä on hyvä yritysten tutkimus, hyvä yliopistotutkimus ja hyvä taide. Jotta jakamiseen ja antamiseen saadaan vauhtia, kaupungin pitää olla madaltamassa kokeilun riskejä ja olla aloitteellisesti kehittäjäkumppanina. Myös meillä nuorisoasiainkeskuksessa olisi tässä paljon parantamista. Meidän tanssisalimme, järjestelmäkameramme ja telttamme voisivat olla paljon runsaammassa käytössä. Meidän ihmisemme voisivat olla yhä enemmän alueellisen yhteistyön kantavia voimia. Ja meidän palvelujemme löytämisen pitäisi olla nuorille paljon helpompaa. Toiveeni on, että osallistumisemme tämän vuoden Apps4Finland-kisaan tuottaa lähitulevaisuudessa välineen, jolla kuntalaiset voivat kännykästään tarkistaa, missä on lähin kokoushuone tai paellapannu.

3. Nuoret ovat luonteva edelläkävijäryhmä.
Vuonna 1968 surmattu amerikkalaissenaattori Robert “Bobby” Kennedy sanoi presidentinvaalikampanjassaan, että kansakuntamme nuoret ovat suorituksemme selvin peili. Hän oli oikeassa. Juuri nuorten palveluissa ja nuorten kuulemisessa voisimme appien avulla tehdä Helsingistä hauskemman ja toimivamman. Lähes kaikilla nuorilla on älypuhelin ja ainakin nuorisotalolta löytyy kone, jolla pääsee nettiin. Mobiiliapp ja sen verkkosovellus voisi olla nykyaikainen ratkaisu Helsingin strategiaankin kirjatusta yhden oven periaatteesta nuorten palveluissa. Nuorisotakuuseen voidaan hakea myös kännykkäratkaisuja. Sama pätee poliittiseen osallistumiseen. Itse haaveilen Ruuti-appista, jolla nuoret voisivat helposti ilmoittaa epäkohdista, löytää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä, vuokrata välineitä ja auttaa toisiaan ratkaisemaan ongelmia. Kännykkä voisi olla paljon nykyistä tehokkaampi poliittisen järjestäytymisen työkalu. Samassa appissa me kaupunkina voisimme tehdä laajojakin nuorisokyselyjä, kertoa tapahtumista tai tarjota etuuksia vaikka uimahalleihin ja leffaan.

Helsinki voisi olla maailman ensimmäinen kaupunki, joissa hauskempi ja reilumpi kaupunki kulkee jokaisen nuoren taskussa.

2 kommenttia kirjoitukseen ”Kaupunki taskussa

  1. Hyviä huomioita. Perustuiko luettelo jenkki-sovelluksista käyttökokemukseen vai ennakkofiiliksiin arvellusta käyttökokemuksesta?

    Kannattaa myös muistaa, että joissain tilanteissa mobiilisivu voi olla riittävä ja että erillistä sovellusta ei tarvita. Kyse on toisaalta (vain) teknisestä ja toisaalta käyttäjien mieltymyksiin
    perustuvasta ratkaisusta. Tärkeintä on kuitenkin käytettävän palvelun mielekkyys – oli se toteutettu sovelluksena tai päätelaitteeseen mukautuvana verkkosivuna.

    • Tommi Laitio sanoo:

      Kiitti, Janne. Nuo listatut asiat on siis ne, mihin minä käytin niitä lomalla,

Vastaa käyttäjälle Tommi Laitio Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *