Kansalaiseksi kasvaminen edellyttää kokemuksellista ryhmätoimintaa

(Taustapaperi helsinkiläisten nuorten kansalaiseksi kasvamisesta ja Ruuti-järjestelmästä nuorisotutkijoiden ja tasavallan presidentin tapaamiseen 27.9.2013 osana valmistautumista tasavallan presidentin vierailuun nuorten toimintakeskus Luupissa Kontulassa varten.)

TP_NK

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helsingin ja muun Suomen ero kasvaa. Kun suurin osa Suomesta kamppailee huoltosuhteen kanssa, nettomuutto Helsinkiin on noin 10 000 asukasta vuodessa. Perheet päättävät yhä useammin kasvattaa lapsensa kehyskuntien sijasta Helsingissä. Nuoret ovat jatkossakin Helsingin suuret ikäluokat.

Normaalia helsinkiläistä nuoruutta ei ole. Helsinki on joukko kuplia, joihin kuuluvien ihmisten elämät harvoin koskettavat toisiaan. Kun suuri osa nuorista suhaa harrastuksesta toiseen, merkittävä osa lähiöiden nuorista ei poistu kaupunginosastaan edes kuukausittain. Samaan aikaan kun Malmin nuorisotalon kävijämäärät kasvavat työttömyyden mukana, toisaalla lapsi tulee koulun retkelle sadan euron eväsrahan kanssa. Helsingin 10–17-vuotiaista joka kuudes puhuu äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä. Kun 90 prosenttia yläkoululaisista sanoo olevansa onnellinen tai erittäin onnellinen, vuosittain noin tuhat nuorta jää ilman toisen asteen opiskelupaikkaa. Alle 18-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaiden osuus koko ikäryhmästä vaihtelee Helsingin peruspiireissä 2,3 prosentista 20,8 prosenttiin.

Enemmistön kasvava hyvinvointi synnyttää helposti näkökulmaharhan. Helsingissä löytyy aina suurikin joukko nuoria, jotka innostuvat perinteisistä edustuksellisista vaikuttamismahdollisuuksista. Kuitenkin näiden nuorten välimatka vain kasvaa niihin tuhansiin, jotka kohtaavat arjessaan ongelmia tai arastelevat osallistumista. Edustuksellisuuteen perustuvat nuorten vaikuttamisjärjestelmät Helsingin kaltaisessa monimuotoisessa kaupungissa aktiivisesti syrjäyttäisivät niitä, jotka puhuvat suomea huonosti tai jotka tuntevat kokemuksista kumpuavaa epäluuloa yhteiskunnan rakenteita kohtaan. Siksi Helsinki on päättänyt vahvistaa nuorten vaikuttamisessa edustuksellisen demokratian sijasta toiminnallisen ja suoran demokratian muotoja. Vuonna 2011 aloitetun Ruuti-vaikuttamisjärjestelmän tavoitteena on, että jokaisella helsinkiläisellä nuorella on vuosittain ainakin yksi myönteinen kansalaisuuden kokemus. Kokemus määrittyy sekä nuoren vaikuttamishistorian että oman valinnan tuloksena. Se voi olla osallistuminen lähiliikuntapaikan suunnitteluun, toimintaryhmän kanssa tehdyn aloitteen käsittely kaupungin päätöksentekoelimissä tai skeittipuiston toteuttaminen yhdessä kaupungin kanssa.

Ruudin lähtökohtana on ryhmälähtöinen kansalaisuus. Ryhmätoiminta vahvistaa luottamusta omiin taitoihin, muihin ja yhteiskuntaan. Ryhmä voi olla olemassa oleva (luokka), oman elämäntilanteen tuottama (lastensuojelun jälkihuollon asiakkaat) tai muodostua elämäntyylin ympärille (skeittarit, talonvaltaajat). Ruuti-järjestelmää ohjaavat opetus- ja nuorisotoimi yhdessä. Ruudissa nuorten yhteistoiminta tulkitaan politiikan viitekehyksessä. Helsinki teroittaa nuorten vaikuttamistyössään kuluttajakansalaisuuden (minä valitsen, muut tuottavat) eroa kansalaisuuteen, jossa demokratia on aktiivista, yhteistä toimintaa (vapaus johonkin). Ruudin toimintamalli jättää kaupunkiympäristöön jälkiä nuorten toiminnasta ja siten vahvistaa nuorten kokemusta julkisesta tilasta kuntalaisten yhteisvastuullisena omaisuutena. Ruudin ensimmäisiin saavutuksiin kuuluvat alle 18-vuotiaiden kesäterassi Helsingin keskustassa, nuorten osallistuminen koulun sääntöjen laatimiseen, luvallisten graffitipaikkojen lisääminen erityisesti lähiöissä sekä Suomen laajin osallistuvan budjetoinnin kokeilu nuorisotoimessa.

Ruuti lähtee ajatuksesta, että kansalaiseksi kasvaminen edellyttää empatiaa, oppimista ja toimintaa. Kuten filosofi John Dewey kirjoittaa teoksessaan Julkinen toiminta ja sen ongelmat (1927): ”Kun yhteisen toiminnan seuraukset havaitaan, ne saavat uuden merkityksen. (…) Yksilöt edelleenkin ajattelevat, haluavat ja asettavat päämääriä, mutta heidän ajattelunsa kohteena on nyt se, mitä seurauksia heidän käyttäytymisestään koituu muille ja muiden käyttäytymisestä heille itselleen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *