Välineurheilua

Noin 20–30 % työajastani menee paremman tarinan rakentamiseen ja jakamiseen. On ollut kiinnostavaa havaita, miten erilaiset sosiaalisen median välineet sopivat jäykän maineen omaavaan “viranomaisviestintään”.

Facebook
Facebook on erinomainen väline fiilisviestintään. Jaettujen juttujen pitää olla itsestä oikeasti kiinnostavia. Facebook sopii hyvin lyhyisiin äläyksiin ja tunnelmakuviin. Olennaisin merkitys sillä tässä työssä tulee siitä, että Facebookin kautta voi jakaa tunne edellä tietoa siitä kaikesta, mitä kunta tekee. Tästä “tällaistakin mahtavaa on tarjolla”-viestinnästä on tullut paljon myönteistä palautetta. Facebookilla on myös fiilisfunktio omaan henkilökuntaan päin. On ollut yllättävää havaita, miten vähän tämän kokoisessa organisaatiossa tunnetaan toisten työtä. Facebook on itselleni tietynlainen mikroblogi ja siksi profiilini on avoimesti kenen tahansa seurattavissa. Facebook ei ole minusta pitkään aikaan ollut yksityinen tila. Facebookissa ihmisten tuntuu myös olevan helpompi ottaa yhteyttä kuin sähköpostitse. Tämä koskee erityisesti nuoria. Onkin kiinnostavaa nähdä, mitkä viestintävälineet “selviävät”, kun aikuisten keskuudessa yhä suosittu sähköposti on lähes kokonaan menettänyt merkityksensä nuorille ja myös Facebook on menettämässä suosiotaan. Rajautuvatko verkkopohjaiset tekstiviestipalvelut (esim. WhatsApp) vain kavereiden keskinäiseen viestintään vai tuleeko niistä tapa ottaa yhteyttä myös uusiin ihmisiin?

Ulkoinen blogi
Viranhaltijalta-blogi soveltuu hyvin näkökulmakirjoittamiseen. Hyvän blogikirjoituksen tekemiseen menee kuitenkin aikaa, joten varsin nopeasti tuli luovuttua viikoittaisen kirjoittamisen tavoitteesta. Blogi on myös hyvä paikka jakaa ja “tallentaa” omia puheita ja artikkeleita. Keskustelua en blogissa odota, mahdollinen kommentointi leviää ihmisten jakamien statusten kautta muille alustoille. Tämä on asia, jonka ymmärtämisessä meillä kaupunkina on vielä paljon tekemistä. Siis että systemaattisesti seuraisimme meistä ja meihin liittyvistä aiheista käytävää keskustelua muills kyin omilla alustoilla ja jopa osaisimme oikeissa tilanteissa liittyä siihen. Ainakaan itse en saa kaupallisista mediaseurantavälineistä tällä hetkellä riittävästi irti.

Helmi-blogi
Viraston sisäiseen viestintään käytetty blogi kaupungin intrassa on hyvä väline reflektioon. Helmi-blogissa olen jakanut havaintoja kiertokäynneiltä omissa toimipaikoissa, selittänyt päätöksiä – sekä pyytänyt anteeksi. Blogia luetaan yllättävän paljon. Koska käsittelen blogissa myös valmistelussa olevia asioita, se on perusteltua olla kaupungin intrassa.

Twitter
Twitter-seuraajien määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen vuoden aikana. Twitter on erinomainen väline tiedotteiden ja tiedon jakamiseen. Nopeimmillaan tweetin ja toimittajan soiton väli on ollut kaksi minuuttia. Tässä työssä törmää paljon tutkimustietoon, joka voisi kiinnostaa muitakin. Väitän, että virkamiehenä Twitterissä on tärkeää olla omalla nimellä. Tähän on selvästi havahtunut myös poliisi. Organisaatioviestinnässä on hyvin onnistunut Helsingin rakennusvirasto. Sille on syynsä: heillä on oikeaa ja laajaa joukkoa kiinnostavaa tietoa jaettavissa.

Yammer
Missä tahansa organisaatiossa – myös meillä – tulee paljon yksittäisiä havaintoja, joihin kollegoilla voisi olla vastaus tai jotka voisivat olla muille hyödyllisiä. Meillä niitä tulee esim. nuorten sosiaalisen median käytöstä. “Komentolinjaa” niiden eteneminen on liian hidasta ja työlästä. Siksi aloitamme viime viikollq kokeilun Yammerista, siis organisaation sisäisestä Facebookista. Siihen osallistutaan omalla hel.fi-sähköpostiosoitteella, sinne ei tarvitse luoda laajaa profiilia, ei tarvitse linkittää profiilia mitenkään yksityiselämään ja siihen ei ole kenenkään pakko osallistua. Yammer on hyvä tapa laittaa asia muistiin, jakaa kiinnostava havainto kuvana muille ja auttaa koko organisaatiota rakentamaan parempaa stooria siitä, mitä tapahtuu todella.

Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo sanoi viime viikolla Sarasvuossa jotenkin niin, että kirkolla on oikeita ihmisiä töissä, jotka tekevät oikeita asioita. Kasvot eli yleinen mielikuva on kyitenkin väärä. Sama pätee monilla tavoin kaupunkiin. Helsingin kaupungilla on mielettömän hienoa porukkaa töissä. Suuri osa heistä tekee päivittäin kertomisen arvoisia asioita. Se juuri tekee kaupungilla työskentelystä monella tavalla jaloa. Tämän voimakkaan halun auttaa ja niiden auttamistekojen tuominen julki on minusta se, millä rakennetaan luottamusta kuntalaisten ja Koneiston välille. Viime vuosien kontrollin korostumisen jälkeen heilurin pitäisi lähteä taas kääntymään kohti luottamusta. Siinä mielessä 1,5 päivää viikossa viestintään ylimmältä johdolta kuulostaa varsin hyvältä investoinnilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *