Kysykää Tanja Drcalta

Nuorisobarometrin mukaan yhteiskunnalliset kysymykset kiinnostavat nuoria, mutta poliittinen toiminta ei. Jakomäkeläinen Tanja Drca tietää, mistä on kyse.

Yleisradiolla oli tänään hankaluuksia käsitellä tuoreen nuorisobarometrin tuloksia. Yle kirjoittaa:”Kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen on vähäistä suomalaisen nuorison keskuudessa. Nuorisobarometrin mukaan suomalainen nykynuori on haluton äänestämään ja toimimaan järjestöissä, eivätkä tätä kiinnosta poliittiset aatteet ja ideologiat. Sen sijaan nykynuoriso arvostaa yksilöllisyyttä vaikuttamisessa.

Tutkija Sami Myllyniemi oli julkistamistilaisuudessa närkästynyt uutisoinnista. Tutkimus kun toteaa suoraan, että 77 % vastaajista kokee pyrkineensä vaikuttamaan yhteiskuntaan. Seitsemänkymmentäseitsemän prosenttia. Se on valtavasti. Aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta todistaa myös tuorein kouluterveyskysely, jonka mukaan nuoret kokevat päässeensä vaikuttamaan koulun asioihin huomattavasti aikaisempaa aktiivisemmin. Myllyniemi kirjoittaakin raportissa:”Nuoriso siis ottaa etäisyyttä poliittiseen toimintaan samalla kun kiinnostus politiikkaa kohtaan ja luottamus poliittisia instituutioita kohtaan on vahvistumassa.

Vaalitutkija Hanna Wass kommentoi nuorisobarometrin tuloksia tänään erittäin viisaasti toteamalla, että Suomessa hyvin helposti äänestämättömyyden selittämisvastuu laitetaan yksilön – siis äänestäjän tai nuoren – vastuulle. Hakemalla syytä yksilön kiinnostuksesta, ohitetaan rakenteelliset ongelmat. Wassin mukaan on vakuuttavaa tutkimusaineistoa siitä, että ylläpidetty puhe nuorten osallistumattomuudesta vähentää nuorten osallistumista, koska ihminen aliarvioi muiden kiinnostuksen ja jää itsekin silloin sivuun. Kehityksen kliimaksina nuoret epäilevät sekä omia että toisten kykyä toimia päätöksentekijöinä. Wass siteerasi politiikan tutkija Tuomo Martikaista, jonka mukaan nuorista on julkisuudessa luotu mielikuva ”patologisena vetelysten joukkona”.

Tunnistan ilmiön. Hyvin usein aktiivisesti osallistuva (nuori) joutuu perustelemaan sitä, miksi muut eivät osallistu. Se on ymmärrettävä reaktio ankarasti töitä tehneelle ihmiselle, joka pettyy osallistujamäärään. Mutta se on myös äärimmäisen haitallista. Siis että kysytään paikalle tulleilta, että miksi teitä on täällä näin vähän. Kyse on hiukan samasta kuin että kirjaston vakikävijältä kysytään, että mikseivät muut tule tänne tai keikalle tulleille 20 hengelle valitellaan pientä yleisöä. Siis ihmisen tekemä valinta kyseenalaistetaan ja saadaan hänet tuntemaan itsensä oudoksi ja hölmöksi. Todistusvastuu toisten toimimattomuudesta on tehokkain tapa karkoittaa nekin, jotka nyt käyvät.

Tutkimuksen mukaan äänestäminen nähdään yhä tehokkaimpana vaikuttamiskeinona. Juuri tällaisiin tutkimustuloksiin sisältyy valtava virhetulkinnan mahdollisuus. Otetaan esimerkki toiselta alalta. Lapset ja nuoret harrastavat paljon musiikkia. Musiikki on yksi suosituimmista harrastuksista. Samaan aikaan esimerkiksi graffitin harrastajia on todella vähän. Jos vain tuijotetaan näitä lukuja, tehdään rajuja virhetulkintoja ihmisten kiinnostuksesta. Musiikkia harrastetaan paljon myös siksi, että Suomessa on paljon musiikkiopistoja. Graffitin harrastajia on yhä vähän, koska ennen viime kesää Helsingissä oli yksi luvallinen maalauspaikka. Äänestäminen näyttäytyy tehokkaimpana vaikuttamiskeinona, koska sitä näytetään uutisissa, sen tärkeydestä puhutaan koulussa, sitä tekevät omat vanhemmat ja sitä luukutetaan kaikilla pysäkeillä ja toreilla lähes joka ikinen vuosi. Milloin viimeksi näit uutisjutun osallistuvasta budjetoinnista? Tarjonta, kokemus ja näkyvyys säätelevät myös kysyntää.

Jos siis yhteiskunnan parantaminen kiinnostaa nuoria, mutta poliittinen toiminta ei, mitä pitäisi tehdä? Kyllä, pitää parantaa puoluetoimintaa. Nuorisobarometrin mukaan ei ole tunnistettavissa jakoa ihmisiin, jotka harrastavat suoraa demokratiaa ja niihin jotka harrastavat edustuksellista demokratiaa. Osallistuminen kasautuu. Kenties ratkaisu voisi olla myös äänestämisen suosioon, että tarjotaan muita tapoja kasvattaa osallistumis- ja vaikuttamishistoriaa. Uskon, että suoran ja neuvottelevan demokratian keinot hyödyttävät myös perinteistä osallistumista ja näin todistavat monet tutkimuksetkin.

Miten palo osallistua sitten synnytetään ja miten sitä pidetään yllä? Tanja Drca Lähiöprinsessoista tietää tämän paljon paremmin kuin minä. Tanja kertoi tilaisuudessa Jakomäen Lähiöprinsessojen graffitiprojektista.

Tanja Drca -malli

  1. Kokemuksen kautta syntynyt pystyvyys. ”Vaikuttaminen lähti siitä, että meitä oli aina pyydetty erilaisiin juttuihin mukaan.”
  2. Ongelman tunnistaminen. ”Me huomattiin, että Jakomäessä ei ollut kovin monenlaista tekemistä.
  3. Ratkaisuehdotus. ”Meille tuli idea, miten sen voisi ratkaista. Me haluttiin graffitiseinä Jakomäkeen.”
  4. Avun pyytäminen. ”Meillä ei ollut epäilystäkään, että kenelle siitä voisi kertoa. Me tiedettiin, että Jakomäen nuorisotalolta saa varmasti aina apua.”
  5. Sense of urgency. ”Nuorisotalo meni alta ja ongelma paheni. Ei ollut oikein paikkaa ulkona eikä sisällä.”
  6. Avoimuus ja hyvä meininki. ”Me järjestettiin tapahtuma, johon kutsuttiin kaikki.”
  7. Huomio. ”Me peitettiin nuorisotalo meidän töillä ja saatiin sillä meidän asialle huomiota.”
  8. Laajentaminen. ”Me ryhdyttiin laajentamaan tätä meidän tapahtumaa kaikille Helsingin alueille.”
  9. Kasvot idealle. ”Me haluttiin näyttää, että graffiti ei ole vain töhryjä, vaan myös kaksi tyttöä Jakomäestä.”
  10. Mielipidejohtajuus. ”Meidän mielipidettä kysyttiin monessa asiassa.”
  11. Yllättävyys. ”Me järjestettiin media-aamiainen Kiasmassa, johon tuli myös kulttuuriministeri. Me maalattiin ulos iso graffiti. Se oli yksi kohokohta. Ei ole usein tullut pidettyä näyttelyavajaisia Kiasmassa.”
  12. Kädet saveen. ”Me tehtiin yhteistyötä nuorisoasiainkeskuksen, liikuntaviraston, rakennusviraston ja Funk-Onin kanssa ja lopulta saatiin 30 metriä pitkä seinä Jakomäkeen. Meidän haave toteutui.”
  13. Avoimuus. ”Me järjestettiin avajaiset, joihin tuli skeittiyrittäjiä ja muita auttamaan. Meille yhtäkkiä tarjottiin monelta suunnalta apua.”
  14. Poliittisuuden tunnistaminen. ”Nyt mä olen täällä kertomassa siitä, miten meidän unelma toteutui. Ehdottomasti tää on poliittista toimintaa.”

Mitä Tanja Drca -malli siis meille opettaa onnistuneesta nuorten vaikuttamisesta? Jotta meidän puoleemme uskalletaan kääntyä,  jokaiselle nuorelle on turvattava mahdollisuuksia myönteisiin vaikuttamiskokemuksiin. Pitää pyytää mukaan. Kun nuori sitten ilmaisee huolen tai kuvaa ongelman – jopa esittää ratkaisua -, aikuisten pitää olla auki ideoille. On uskallettava lähteä tueksi. Meidän tehtävämme aikuisina on vahvistaa, vauhdittaa ja auttaa, ei tehdä puolesta. Omistajuus tarinaan, ideaan ja onnistumiseen tulee säilyä nuorilla.

Juuri tästä on kyse Helsingin Ruuti-järjestelmässä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *