Kaaoksesta aktiiviseen kuunteluun

Miten avoimen nuorisotalotyön arvoa ja ymmärrystä voitaisiin nostaa? Onko ´notkea toiminta´se tapa, jolla nuorisotyötä jatkossa kuvataan. Muun muassa tällaisia ajatuksia nuorisoasiainkeskuksen suunnantarkistusfoorumi herätti Hyvinkään va. kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Simo Varjosessa, joka oli mukana ammattiylpeys-foorumissa ulkopuolisena kuuntelijana.

Lähtökohta: Helsingin nuorisoasiainkeskuksen henkilöstöfoorumi tilaisuus, johon kokoontui noin 60 Helsingin nuorisoasiainkeskuksen työntekijää jonka teemalla ”Ammattiylpeys. Paikalla oli NK:n  työntekijöitä  monelta eri tasolta kenttätyöntekijöitä johtajin – lähtökohtana  kiinnostus / oma ilmoittautuminen

Kutsun mukana tullutta osallistujalistaa ja ennalta osallistujilta kysyttyä materiaalia selaillessani ensimmäinen huomio oli, että hui hitto – nuorisotyön muotoja on ihan hirmuisesti.  Laaja tekeminen on sekä horisontaalisessa mielessä eli nuoria ja heidän elämäänsä kohdataan hyvin monella eri välineellä ja toiminnalla. Samaan aikaa toiminta on erittäin laajaa myös syvyys suunnassa eli nuoret kohdataan monissa eri tilanteissa iloisesta harrastamisesta jonnekin syrjäytymisen hoitoon ja monenlaista siitä väliltä..

Omat odotukseni olivat jollain lailla jännittyneet, koska vastaavanlaisesta työtavasta itselläni ei ollut kokemusta enkä oikein osannut odottaa minkälaista keskustelua tultaisiin käymään. Tiesin kuitenkin etukäteen, että keskustelua tullaan käymään ja kovasti koska paikalla on nuorisotyön ammattilaisia.

Nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio toivotti osallistujat tervetulleeksi naulaten samalla myös tapahtuman tavoitteet joista itselleni jäi mieleen seuraavat teesit:

  • aktiivinen kuuntelu ja sen opettelu,
  • Käynnistää keskustelu siitä mitä halutaan säilyttää ja mitä muuttaa, otetaan huomioon koko henkilökunnan ja Helsinkiläisten nuorten ajatukset ((NUHA hanke)
  • Keskustelun avulla luoda kuva siitä kaaresta miten on päädytty tiettyihin asioihin ja linjauksiin joihin tulevaisuudessa pyritään

Henkilöstöfoorumin ennakkotehtävänä oli vastata webropol-alustalla joihinkin kysymyksiin.  Saadut vastaukset toimivat lähtökohtina päivän työskentelyssä. Kysymyksissä käsiteltiin päivän aiheen eli ammattiylpeyden aiheuttajia nuorisoasiainkeskuksessa ja sen työntekijöissä – mistä minä ja mistä me olemme ylpeitä missä olemme hyviä. Sekä kysely, että saman teeman käsittely keskittyivät nimenomaan positiivisten asioiden ylösnostoon ja säilyttämiseen. Keskustelussa kehittämiskohteet eivät nousseet esille epäkohtina vaan enemmänkin sen kautta, että miten minä / me voisimme olla vielä parempia.  Asetelma jossa johtaja ottaa konkreettisesti vastaan työntekijöiden viestejä ja näkökulmia antoi mielestäni tunteen siitä, että tässä tehdään yhdessä ja vuorovaikutuksessa linjauksia siitä miten jatkossa toimitaan.  Merkityksellistä oli se, että ennakkoon annetut mielipiteet tulivat käsitellyiksi ja kirjatuiksi ryhmätöiden tuloksina. Kyselyyn vastanneet näkivät konkreettisesti sen, että heidän vastauksensa menivät oikeasti eteenpäin; niistä keskusteltiin, niitä kannatettiin ja ne tulivat kirjatuiksi henkilöstöfoorumin yhteenvetoon. Henkilökunnan kokemus siitä, että heidän vastauksillaan ja mielipiteillään on merkitystä ja ne otetaan käsittelyyn on iso motivaatiota lisäävä vaikutus tulevia kyselyjä, foorumeita ja arjen työskentelyä silmälläpitäen.

Vaihe 1. Alkupuheenvuoron jälkeen siirryttiin 5 – 7 hengen ryhmiin.

Mikä toimii Nuorisoasiainkeskuksessa, mitä meillä osataan hyvin. Tommin antaessa käskyn ryhmätöiden aloittamisesta tilan täytti hetkessä valtava into ja puheensorina; aktiivisesta kuuntelusta, jota oli painotettu, ei ollut jälkeään. Nuorisotyömäisesti kaikki tarttuivat haasteeseen ja pyrkivät ratkaisemaan asian. Apuvälineinä käytettäviä post-it-lappuja tuli pöydälle solkenaan ja niitä yhdistäviä otsakkeitakin useita jokaisessa ryhmässä. Keskeisiä asioita olivat mm. ammattimaisuus, uusiutumiskyky, monipuolisuus, kohtaaminen, aktivointi, ajankohtaisuus joitakin mainitakseni.  Uusi ja upea käsite osaamisesta oli mielestäni ”notkea toiminta – käsite”, joka kuvaa hyvin nuorisotyö elastisuutta ja ominaisuutta reagoida ilmiöihin ja asioihin nopeasti.

Missä minä olen hyvä? Sama tahti jatkui; post-it-laput täyttyivät hetkessä ja asiat saivat otsikon. Ammattiylpeys oli kohdallaan ja nuorisotyö eri osaamista tuli esille monipuolisesti.

Vaihe 2 Ryhmät vaihtoivat pöytää niin, että jokaiseen ryhmään jäi yksi edustaja kertomaan niistä tuloksista joihin oli päästy. Ryhmät jatkoivat edellisen ryhmän aiheiden työstöä. Esille nostettiin kysymys – Mistä nuorisoasiainkeskuksen toiminnasta olet ylpeä? Mainitse sellainen, jossa et työskentele itse.  Tässä osiossa päästiin siihen, että kuunneltiin, mentiin aiheissa syvemmälle ja saatiin uusia näkökulmia.

Huomiot:

Valtavasti asioita joista olla ylpeä.

Ryhmissä arvostettiin toimintoja jotka ovat jollainlailla erityisiä ja saaneet näkyvyyttä kuten Fallkulla, mopotoiminta, pelitalo, liikennekaupunki jne.  Tuli esille kontrasti perustyön / talotyön ja näiden erityistyömuotojen välillä. Jäi ajatus siitä, että miten talotoiminnan tärkeyttä/arvostusta sisällön ja näkyvyyden kautta voitaisiin lisätä. Talotyöntekijöiden status on jollainlailla kumminkin, heidän itsensäkin kokemana, vaan talotoimintaa.

Keskustelussa nousi esille toinen puoli ilmiöstä josta aivan alussa mainitsin eli siitä miten valtava kokonaisuus on nuorisoasiainkeskus. Lueteltaessa asioita joista on ylpeä tuli monesti kysymystä  mitä ko toiminta on – never heard. Organisaatiossa työskentelevät eivät tunne eri yksiköiden, toimintojen, hankkeiden ja yhteistyön sisältöjä. Voi olla vaikeaa hahmottaa omaa työtään ja rooliaan kun ei tiedä kokonaisuutta. Toisaalta tämä vaikuttaa myös oman työidentiteetin muodostumiseen.  Jonkinlainen työnkierto, työnvaihtoviikot, perehdyttäminen jne. voisivat olla ratkaisu.

Vaihe 3 ja 4 ja 5 …

Riippumatta kyseessä olevasta aiheesta ja vaiheesta työskentelytavallisesti mentiin koko ajan kohti kuuntelemista.On todettava , että ensimmäisessä vaiheessa oltiin jonkinmoisessa  minä kaaoksessa jossa jokainen pyrki tuomaan esille omat näkemyksensä. Mentäessä eteenpäin kuunteleminen yhteisymmärrys ja tietynlainen yhteinen ylpeys meistä ammattilaisina nuorisotyössä otti yhä enemmän sijaa. Samalla maltettiin kuunnella ja oppia kuullusta. Eli päivän kehitys minusta meihin ja kaaoksesta aktiiviseen kuunteluun … ei hassumpaa. Menetelmien lisäksi huomionarvoista oli mielestäni se miten kaikki olivat aidosti mukana rakentamassa tulevaisuutta ja säilyttämässä hyviä rakenteita joita jo nyt on olemassa.

Pidän positiivisessa mielessä erityisenä sitä sisältöä jonka tämä koulutus antoi siihen osallistuville. Koulutus selvästi sitoutti henkilökuntaa muutokseen ja kehittämiseen – on merkityksellistä tulla kuulluksi tällaisissa isojen linjojen vedossa.

Simo Varjonen
va. kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja
Hyvinkään kaupunki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *