Korvien kertomaa

Nuorisoasiainkeskuksen (NK:n)  työntekijöiden ketteryys ilmenee herkässä kyvyssä kuunnella ja ymmärtää nuoria. Monet kokemukset työn onnistumisesta nousivat siitä, että nuorille tarjoutui mahdollisuus tunnistaa omia toiveitaan ja päästä kokeilemaan niiden toteuttamista käytännössä. Näin sanovat henkilökunnan keskustelua 31.3. kuunnelleet Helsingin Diakonissalaitoksen palvelualuejohtaja ja etsivän Vamos-työn pomo Ulla Nord ja Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori, filosofi Marja Liisa Kakkuri-Knuuttila.

Mitä Merkityksellisyys-henkilöstöfoorumin tunnelma kertoi korville NK:sta

Odotimme molemmat innolla tätä tapahtumaa, ja se osoittautui odotusten veroiseksi. Meihin teki suuren vaikutuksen se taito ja into, jolla ryhmätöihin paneuduttiin. Oman työn merkityksen sanoittaminen itselle ja muille vaikutti jokaiselle tärkeältä. Niissä pöydissä, joissa olimme, jokainen osallistui tasavertaisesti keskusteluun, ei tarvittu ketään hallitsemaan keskustelua.

Keskusteluun osallistuneet työntekijät kokivat oman työn merkityksen näkyvän monessa eri tasossa, eri-ikäisten ja erilaissa elämäntilanteissa olevien nuorten kanssa. Oman työn kehittäminen nuorten tarpeista käsin tuntui olevan itsestään selvä asia. Merkityksellisiä asiakaskokemuksia on mahdollista suunnitella vain, kun ymmärtää ihmisten toimintaa kontekstissa. NK:n suunta mennä itse sinne, missä ihmiset toimivat, oppiakseen ja ymmärtääkseen paremmin tuntuu oikealta suunnalta. Tämä oli hienoa havaita.

Pidämme vahvana NK:n henkilöstön keskinäisen luottamuksen osoituksena, ettemme lainkaan kokeneet olevamme häiritseviä ulkopuolisia. Olisimme mielellämme seuranneet työskentelyä kaikissa pöydissä, mutta tuntui tärkeältä seurata pöydän prosessi alusta loppuun asti.

Viimeisessä tehtävässä, jossa kerrottiin onnistumisen kokemuksista, kertomukset olivat niin koskettavia, että nostivat kyyneleet silmiin. Olisi ollut upeaa saada kuulla kaikki kertomukset koko porukalle kerrottuina. Mutta jo ne muutamat yhdessä kuullut tarinat synnyttivät voimakkaan yhteisen kokemuksen siitä, miten tärkeää työtä NK:ssa tehdään. Kysymyksenä nousi, ymmärtävätkö muut, miten laaja-alaisesti nuorisotyössä toteutetaan eri työmuotoja. NK tarjoaa niin yksilö- kuin ryhmätukea, tietoa, neuvontaa, harrastusmahdollisuuksia, tukea työllistymiseen, perinteistä nuorisotalotoimintaa ja paljon muuta. Punaisena lankana kaikessa kulkee tavoite jokaisen nuoren oikeudesta hyvään arkeen ja tavalliseen elämään, jossa voi toimia omien kykyjensä mukaan.

Tämän tilaisuuden perusteella syntyi vaikutelma, että kyynisyyden voimat eivät ole saaneet tilaa NK:ssa. Tämä on valtaisa voimavara, joista teidän kaikkien on syytä olla ylpeitä.

image

 

Työn merkityksen sanoittamisen tärkeys vuoropuhelussa

Pidämme erittäin arvokkaana asiana, että NK:n Suunnantarkistusta tehdään yhteistyössä koko henkilöstön kanssa. Tilaisuus irrottautua arjen tehtävistä ja miettiä oman työn merkitystä vuoropuhelussa muiden samanlaisia ja erilaisia tehtäviä hoitavien kanssa rakentaa uudenlaista pohjaa yhteistyölle omassa yksikössä, muiden yksikköjen välillä ja NK:n ulkopuolisten kanssa. Se edistää luovaa suhdetta omaan työhön. Vuoropuhelu eri tahojen kanssa kirkastaa myös omaa roolia nuorten palveluiden tuottajana.

Tässä tilaisuudessa ei käsitelty sitä, keille kaikille NK:n työtä halutaan sanoittaa. Näitä tahoja on ilmeisesti useita, ainakin kaupungin johto, nuorisolautakunta, koulut, seurakunnat, muut järjestöt, kunkin esimies ja tietysti nuoret itse. Ovatko näiden eri tahojen sanoitustarpeet samanlaisia vai erilaisia? Pitääkö byrokraateille puhua vain byrokratian kieltä, joka helposti supistuu pelkiksi luvuiksi? Merkityksellisyys-iltapäivän tarinoissa puhuttiin sydämen kieltä, joka sisältää aidon inhimillisen merkityksen. Ovatko nämä kaksi sanoitustapaa toisilleen niin pahasti vastakkaisia, ettei siltaa niiden välille voida rakentaa? Vai saammeko numerotkin puhumaan sydämen kieltä jollain keinoin? Onko ainut keino mitata työn merkityksellisyyttä määrälliset mittarit vai löydämmekö muita tapoja mitata työn arvoa?

Tärkein omien sanojen kuulija on tietysti työn tekijä itse. Tämä tilaisuus osoitti myös, että osuvimmat sanat oman työn kuvaamiseksi löytyvät parhaiten keskustelussa muiden kanssa. Muiden sanat ja niiden pohdiskeleva kuuntelu virittävät omia kokemuksia ja ajatuksia. Niitä voi mutustella ja yhdessä etsiä sopivia ilmaisutapoja. Tämä on prosessi, jonka emme toivoisi päättyvän kenenkään kohdalla. Eihän ihminen ole koskaan valmis!

image

Tapahtuman kulku

Ensimmäinen tehtävä oli kunkin vuorollaan kertoa missä kokee onnistuneensa omassa työssään. Muiden tehtävä oli kuunnella ja kirjata ylös lapuille itselle uudet asiat. Lapuilta löytyy esim. kun nuori saa mielekästä tekemistä, oivalluksia, onnistumisen tunteita, tukea ja häntä kuunnellaan, kokee yhteisöllisyyttä, turvallisuudentunne kasvaa, kokemus osallisuudesta, nuorten oma-aloitteellisuus, nuori saa onnistumisen kokemuksia ja oppii toimimaan ryhmässä ja monta muuta teemaa. Kiteytettynä oman työn koettiin olevan merkityksellistä silloin kun näkee miten nuori kiinnittyy toimintaan ja hän luottaa työntekijöihin ja kokee olonsa turvalliseksi. Toiminnan ja toimintakyvyn kasvaessa nuoren oma kokemus hyvästä arjesta toteutuu.

Seuraavaksi tiivistettiin lapuille syntyneet merkinnät abstraktien käsitteiden alle. Tämä vaihe sisälsi jonkin verran neuvottelua, kuuluuko tämä lappu tämän käsitteen alle vai tuonne. Neuvottelun tulos syntyi hyvin spontaanisti. Yläkäsitteiksi muodostui esimerkiksi nuorten toimijuus, luottamus, oma ohjaaja, tulevaisuususko ja toiminta.

Tämän jälkeen tuli täsmentää, mitä yläkäsitteet pitävät sisällään. Tämäkin onnistui aika vaivatta. Mieleenpainuvinta oli usko nuorten toimijuuteen. ”Nuoret osaavat ja haluavat, nuoret vaikuttavat isoihin ja pieniin asioihin ja vaikuttaminen on nuorista hauskaa”.

Toinen tehtävä oli kuvata kuinka hyvä nuorisotyö ja sen tulokset näkyvät muille kuin NK:n henkilökunnalle. Keskustelu kävi vilkkaana mm. siitä onko tämänhetkisellä nuorisotyöllä riittävän matala kynnys ja tavoittaako se oikean kohderyhmän. Voiko nuorisotyötä tehdä myös muilla tavoilla ja pitäisikö sen jalkautua enemmän ulos ja erilaisiin ympäristöihin? Mikä merkitys nuorisotyöllä on yksilölle, yhteisöille ja yhteiskunnalle? Keskusteluissa nousi ehdotuksina esim. kaupungin elävöityminen nuorten aktiivisuuden tuloksena; tapa puhua nuorista julkisuudessa muuttuu myönteisemmäksi; nuorten hyvinvointi paranee; nuoret vaikuttavat enemmän asioihin; nuorten tulevaisuudenusko paranee; nuoret näkyvät, kuuluvat ja onnistuvat.

Tauon jälkeen pöytäjärjestystä muutettiin. Tämä toi mahdollisuuden keskustella eri henkilöiden kanssa kuin tilaisuuden alussa. Seuraava tehtävä oli havainnollistaa abstrakteja käsitteitä omakohtaisin tarinoin onnistuneista työkokemuksista. Hetken miettimisen jälkeen jokainen kertoi oman tarinansa ja vieressä istuva kirjasi sen ylös. Kuten voi arvata, tämä vaihe toi vahvan henkilökohtaisen latauksen tilaisuuden ilmapiiriin. Tarinat olivat todella koskettavia ja ne tuntuivat muuttuvan vielä puhuttelevammiksi, kun muutamille tarjoutui tilaisuus kertoa oma tarinansa koko ryhmälle.

Yhteisessa loppukeskustelussa tuli mahtavia ehdotuksia: Nuorisotyön Kalevala, työntekijöiden onnistumistarinat kierrätykseen ja näkyville, nuorten omien tarinoiden saaminen näkyviin. Ei siis mitään sen vähäisempää kuin NK:n oma kansalliseepos nuorten, vanhempien ja kaupungin muiden viranomaisten nähtäville! Minkähänlainen eepos tulisi nuorten omista tarinoista? Se toisi laajalti näkyviin NK:n työtä nuorten kuulemisessa ja näkyväksi tekemisessä.

image

Ymmärtävä kuunteleminen ketteryyttä rakentamassa

’Ketteryys’ on yksi muotitermejä ja se tarkoittaa usein ihmisen tai organisaation kykyä selvitä kolhuista. Mutta yhtä hyvin ketteryys näkyy kaikessa arkipäiväisessä toiminnassa joustavuutena uuden tilanteen edessä. Uusia tilanteita tulee varmasti jatkuvasti nuorten kanssa toimiessa. Nuorten kulttuuri muuttuu ja muut ulkopuoliset tekijät muuttuvat. Näin oli mahdollisuus siirtyä keskustelussa toiselle tasolle.

Yksi tarinoiden opetus meille oli se, että NK:n työntekijöiden ketteryys ilmenee herkässä kyvyssä kuunnella ja ymmärtää nuoria. Monet kokemukset työn onnistumisesta nousivat siitä, että nuorille tarjoutui mahdollisuus tunnistaa omia toiveitaan ja päästä kokeilemaan niiden toteuttamista käytännössä. Kouluhäiriköt saivat taidekerhon ja nyt osa heistä toimii tällä alalla. Joku on saanut kannustusta artistin toiveessaan ja päässyt eteenpäin. Joskus työntekijöiden on arvattava, kuka tarvitsee pientä sysäämistä. Näin kouluun välinpitämättömästi suhtautunut sai NK:n työntekijän järjestämänä työharjoittelupaikan, josta löysi oman alansa.

Sellainen NK on taatusti ketterämpi, jossa on totuttu puhumaan asioista avoimesti. Tämänkaltaiset tilaisuudet ovat omiaan vahvistamaan avointa puhetta. Se ei synny hetkessä, niin kuin moni totesi, että nuorisotyön tuloksetkaan eivät näy välittömästi.

Avoimen puheen ehto on keskittynyt kuunteleminen. Tämän keskustelun kuuntelu ei rajoitu vain tähän tapahtumaan, vaan esiin tuodut asiat kirjattiin ja ne ’kuunnellaan’ uudelleen moneen kertaan.

Vahva puhumisen kulttuuri luo luottamusta ja uskoa tulevaisuuteen. Samalla syntyy tapa arvioida olemassaolevia toimintamuotoja ja ideoida uusia osaksi jokapäiväistä työtä. Tämä on huomattava etu, koska uusien toimintatapojen omaksuminen voi tapahtua vain yhteistyössä.

Merkityksellisyys-iltapäivän kaltaiset teemalliset keskustelutilaisuudet vahvistavat NK:ta yhdessä tekemisen ja yhdessä ideoinnin suuntaan, mikä vahvistaa NK:n ketteryyttä. Toivomme todella että tämänkaltaiset tapahtumat jatkuvat osana normaalia työtä tulevaisuudessa.

Miten jatkaa tästä?

Vaikutelma tapaamisesta oli, että osallistujat olisivat olleet halukkaita jatkamaan tarinoiden kertomista ja tarinoiden ja abstraktien käsitteiden yhdistämistä. Ehkä tässä tilaisuudessa tuotettua hyvin moninaista aineistoa voisi hyödyntää myöhemmin järjestettävissä vastaavanlaisissa tapahtumissa.

Se olisi varmasti antoisaa, koska silloin voisi keskustella tarkemmin, mitä eri asioita sellaiset sanat kuin ’toimijuus’, ’turvallisuus’, ’rinnalla kulkeminen’, ’kohtaaminen’, ’hyvä arki’ tai lakiinkin kirjattu ’sosiaalinen vahvistaminen’ tarkoittavat eri henkilöille. On oletettavaa, että syntyisi monenlaisia näkemyksiä toimijuudesta ja turvallisuudesta ja hyvästä arjesta ja monista muista monitulkintaisista käsitteistä kunkin omien kokemusten ja näkemysten pohjalta. Tämänkaltainen keskustelu kutsuisi esiin uusia tarinoita havainnollistamaan yleisiä käsitteitä. Samalla se avaisi uudenlaisia näkökulmia omaan työhön ja myös siihen, mistä ihmisen elämässä oikein on kysymys. Tämähän on asia, jonka kanssa nuorten kanssa toimivat ovat päivittäin tekemisessä.

Ihmisenä olemisen moninaiset ilmenemismuodot heijastuivat vahvasti kaikissa nyt kuulemissamme tarinoissa. Liikennekaupungin vierailijapojan onnellisuuden ilmaus, nuorten ryhmä loppukesän iltahämärässä pohtimassa elämistä, avioliittoa ja muita tärkeitä asioita tähtitaivaan alla laiturilla, herkkyys havaita ilmiöitä nuorten vuorovaikutustilanteissa ja tukea ongelmatilanteissa, usko nuoren kykyihin silloin kun muut eivät jaksa uskoa ja monta muuta tarinaa.

Tilaisuuden jälkeen joku totesi, että vaikka yksittäisten nuorten onnistumistarinat eivät ole NK:n varsinainen työkenttä, nuorisotyön onnistumiset ovat aina yksittäisten nuorten onnistumista elämässään. Nämä tarinat luovat osaltaan monelle muulle nuorelle uskoa yrittää tavoitella omia unelmiaan. Jäimme miettimään, mitä kaikkea tämä huomautus piti sisällään.

Yksi NK:n tarinan osa oli tämä Merkityksellisyys-iltapäivä. Kiitos mahdollisuudesta osallistua siihen!

Ulla ja Marja-Liisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *