Ei suljettuja koppeja vaan puntarointia

Nuorten vaikuttamisen pakottaminen edustukselliseen malliin tuskin tuottaa edustuksellisuutta tukevaa aikuisväestöä. Kokemukset suorasta toiminnasta sekä puntarointi tuottavat kansalaiskyvykkyyttä paljon laajemmalle joukolle.

Ruudin päättäjämiitin ryhmä nuorten mopoharjoittelualueesta.

Ruudin päättäjämiitin ryhmä nuorten mopoharjoittelualueesta.

 

Kun Suomessa keskustellaan nuorista ja politiikasta, tilaisuuksiin ja raportteihin kuuluu voivotteleva ja huokaileva sävy. Ymmälleen ihmiset menevät viimeistään silloin, kun he lukevat mitä raportti toisen perään sanoo: politiikka kiinnostaa nuoria aiempaa enemmän, mutta tarjotut keinot eivät. Toiminta nykyisissä poliittisissa rakenteissa ei vedä puoleensa. Ja vaikka äänestämistä pidetään esimerkiksi nuorisobarometrissa tehokkaimpana tapana vaikuttaa, äänestämistä ei koeta aiemmalla tavalla kansalaisvelvollisuudeksi.

Keskusteluun lipsahtaa nuoria syyllistävä sävy, kun tutkimukset sanovat että nuoret luottavat yhteiskunnallisen vallankäytön instituutioihin, mutta eivät ole kiinnostuneita osallistumaan niihin. Ei ole vain kerran käynyt niin, että tästä tehdään seuraava tulkinta: Nämä kersat ovat saaneet tulla valmiiseen pöytään. He ovat saaneet liikaa liian helpolla. Jos paikalla ei ole nuoria, tätä jatketaan siteeraamalla suosittua viihdeohjelmaa: ei se maailma kuule niin toimi, että muut hoitavat hommat.

Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko on nyt eduskunnan käsittelyssä. Toivoisi, että useampikin lukisi tuon raportin. Se nimittäin ruotii erittäin rehellisesti nykyisen poliittisen osallistumisen ja järjestelmän ongelmia. Raportti toteaa suorasanaisesti, kuinka puolueiden jäsenmäärät ovat laskeneet ja kuinka politiikka ei vedä puoleensa. Raportin tausta-aineistona käytetyssä Demokratiaindikaattorit 2013 -raportissa todetaan viisaasti, että ”valtioneuvosto voi demokratiapolitiikallaan pyrkiä edistämään muun muassa julkisen hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan vuoropuhelua sekä deliberaation eli puntaroinnin ja tietotekniikan hyödyntämistä viestinnässä ja päätöksenteossa.”

Puntarointi on suomalaisessa politiikassa aliarvostettu toimintamalli. Itse ymmärrän puntarointina sellaisen päätöksenteon, jossa haetaan yhteistä ymmärrystä laajemmalla joukolla. Puntaroinnissa on vilpittömästi tavoitteena saavuttaa jotain uutta yhdessä. Siinä ei lukkiuduta ennalta sovittuihin asetelmiin, vaan otetaan yhdessä vastuu ilmaistun ongelman ratkaisemisesta. Vaikka enemmistön ääni kuuluu myös puntaroinnissa, siinä neuvottelu on äänestämistä yleisempi toimintatapa.

Puntarointia käytetään Suomessa paljon tuttujen ja etabloituneiden toimijoiden (lue: etujärjestöt) kanssa. Tätä kutsutaan kolmikannaksi, yhteistoiminnaksi, strukturoiduksi dialogiksi tai järjestöjen kuulemiseksi. Kansalaisten kanssa puntaroinnin käyttö on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Kansalaisten kanssa käytävä keskustelu on usein kuulemisia, joissa vastakkainasettelu on jo ladattu istumajärjestyksellä ja jossa lähes takuuvarmasti onnistutaan nostamaan pintaan turhautuminen ja jopa aggressio. Omassa työssänikin tilanteet ovat valitettavan usein sellaisia, joissa kuntalainen kysyy ja viranhaltija vastaa ilman pidemmälle menevää empatiaa tai mahdollisuutta hakea ratkaisua. Kyse ei usein ole haluttomuudesta toimia toisin, vaan kokemuksen ja osaamisen puutteesta.

Yhteiskunnalliset asiat siis kiinnostavat nuoria, mutta nykyiset keinot eivät. Siksi tuntuu erikoiselta, että nuorten osallistumista ollaan nyt ratkaisemassa betonoimalla kuntalakiin se toimintatapa, joka muistuttaa kaikkein eniten sitä mallia, joka nuoria ei tunnu kiinnostavan. Kuten demokratiapoliittisessa selonteossa todetaan, asiaa ollaan ratkaisemassa siten, että ”kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä (…) kunnat velvoitetaan asettamaan nuorisovaltuusto tai vastaava vaikuttajaryhmä.”

Tasavallan presidentin kyselytunti Kontulassa osana Ruutia. (Kuva: Tasavallan presidentin kanslia)

Tasavallan presidentin kyselytunti Kontulassa osana Ruutia. (Kuva: Tasavallan presidentin kanslia)

 

Ongelmallisuutta lisää vielä se, että nuorisovaltuusto ei ole millään tavoin yksiselitteinen järjestelmä. Tähän valoa suuntasi hyvin perusteellinen Nuorisovaltuustojen liiton tällä viikolla julkaisema kyselytutkimus Osallisuus nyt ja vuonan 2015. VTT Timo Kallisen laatiman raportin mukaan vain 52 prosentissa vastanneista vaikuttajaryhmistä kaikki jäsenet on valittu äänestämällä. Näistäkin osassa vaalit ovat olemassa, mutta niitä ei ole järjestetty pienen osallistujamäärän vuoksi. Kuntien välillä on valtavia eroja siinä, millaista valtaa nuorisovaltuustoille on annettu ja missä niiden ääni kuuluu. Kallinen toteaakin raportissa, että ”on siis selvää, että nuorisovaltuustomallikin tulee elämään rinta rinnan toisenlaisten vaikuttamismuotojen kanssa.” Toivon, että tämä huomioidaan kuntalain uudistuksessa.

Helsinki on valinnut nuorten vaikuttamisessa tavan, joka korostaa suoraa osallistumista ja puntarointia. Helsingissä ja muissa suurissa kaupungeissa nuorten erot kansalaisvalmiuksissa ovat valtavia sekä sosioekonomisten erojen että maahanmuuton seurauksena. Helsingin Ruuti-vaikuttamisjärjestelmässä päätavoite on se, että jokaisella nuorella on vuosittain myönteinen kokemus vaikuttamisesta. Emme ole vielä tavoitteessa, mutta määrä kasvaa joka vuosi. Näillä näkymin ensi vuonna meillä on kaupungin ylimpien päätöksentekijöiden hyväksymä velvoittava järjestelmä nuorten aloitteiden käsittelyyn. Parin vuoden sisällä kaikilla Helsingin alueella otetaan käyttöön alueellisen nuorisotyön osallistuva budjetointi, jota on nyt menestyksellä testattu Länsi- ja Kaakkois-Helsingissä.

Näitäkin tärkeämpää on luoda tilanteita, joissa nuoret voivat puntaroida aloitteitaan yhdessä päätöksentekijöiden kanssa sekä kehittää itse vaikuttamisen tapoja. Olemme rakentaneet tilanteet niin, että nuoret päättävät aiheista ja valmistelevat keskustelun. Silti keskustelun aikana kaikilla on oikeus oppia, kysyä ja jopa sanoa ettei tiedä. Otamme ylös ne lupaukset, jotka siinä tilanteessa voidaan antaa.

Ruudissa on otettu huomioon viime vuosien nuorisotutkimuksen yhdenmukainen viesti siitä, että nuoret toivovat monia vaikuttamisen tapoja. Nuorisobarometrin mukaan nuorilla on keskimäärin 6,8 vaikuttamiskeinoa. Kulutuspäätökset ovat nuorten mielestä voimakas vallankäytön väline. Siksi Ruudin päättäjämiitissä nuorten kanssa keskustelevat niin kaupunginhallituksen jäsen kuin kauppakeskuksen johtajakin.

Samaan aikaan meille on tärkeää se, että nuorten aloitteet johtavat tekoihin. Tässäkin mielessä Nuorisovaltuustojen liiton raportti herättää kysymyksiä. Kallinen kirjoittaa:”Vastauksissa oli merkillepantavaa se, että valtaosa omista onnistumisista liitettiin ryhmään itseensä eikä niinkään ryhmän toiminnan laajempiin vaikutuksiin kunnassa. Noin 46 % vastauksista erilaisten tapahtumien järjestäminen mainittiin onnistumisena. Noin 20 % nosti esiin ryhmän tunnettuuden lisäämisen ja 21 % jonkin tietyn aseman saavuttamisen (esim. lautakunta- tai valtuustopaikan saaminen) ja/tai jonkin suhteen luomisen ja ylläpitämisen (esim. yhteistyö oppilaskuntien kanssa). Ainoastaan 12 % vastauksista mainittiin joku konkreettinen kunnan nuorten elämää koskettava asia.”

Osallistuvan budjetoinnin työpaja.

Osallistuvan budjetoinnin työpaja.

 

Helsingin Ruuti ei ole täydellinen. Se on vasta alussa. Silti pelkästään viime vuodelta mainita seuraavat onnistumiset:

–          nuorisoasiainkeskus lisää kesätyöpaikkoja

–          eri Helsingin alueille on viety nuorten työllisyyskursseja

–          Helsinkiin on avattu lisää luvallisia katutaidepaikkoja

–          Tuorinniemeen avataan ensi kesänä nuorten pyörittämä kesäkahvila

–          keskustassa oli jo viime kesänä alle 18-vuotiaille terassitilaa

–          Pohjois-Haagan asemalla on nuorten tekemä taideteos

–          Kannelmäen nuorisotalolle tulee pelihuone

Ymmärrän, että lakiesityksessä lukee ´nuorisovaltuusto tai vastaava´. Toki Ruutia voidaan jatkaa tuon sisällä, koska Ruudin ydinryhmä täyttää vaikuttajaryhmän kriteerit. Mutta jos todella halutaan kuroa umpeen kotitaustan tuottamia eroja vaikuttamisvalmiudessa, me tarvitsemme myös lainsäädännön tuomaa tukea suoralle toiminnalle, verkko-osallistumiselle ja puntaroinnille. Ehdotettu kirjaus sisältää vain ajatuksen edustuksellisuudesta, ei muuta. Esimerkiksi Ruudissa kaikkein merkittävimmät kokemukset tulevat koulun suunnittelusta tai paikallisesta toimintaryhmästä. Juuri siksi tarvitsemme kouluihin tiedon lisäksi kokemuksia erilaisesta osallistumisesta.

Jos lakiin kirjataan vain edustuksellinen järjestelmä nuorten äänen kuulemiseen ilman institutionaalista tukea verkko-osallistumiselle, puntaroinnille ja osallistuvalle budjetoinnille, pelkään että päädymme vain kasvattamaan eroa osallistuvien ja osallistumattomien välillä. Institutionaalisella tuella tarkoitan ihmisten työaikaa ja muita resursseja. Juuri tämän vuoksi meillä on Ruudissa kiinni täysipäiväisesti kolme ihmistä. Sen lisäksi jokainen meillä töissä oleva tekee Ruutia ainakin osan työstään. Suuri osa ajasta menee juuri muiden kuin edustuksellisten osallistumismahdollisuuksien vahvistamiseen.

Nuorten ja taiteilija Sasha  Huberin yhteisteos Pohjois-Haagan asemalla syntyi Ruudin tuloksena.

Nuorten ja taiteilija Sasha Huberin yhteisteos Pohjois-Haagan asemalla syntyi Ruudin tuloksena.

 

Kuntaministerin valtiosihteeri Sari Raassina nosti Nuorisovaltuustojen liiton raportin julkistamisessa hyvin esille sen, kuinka tärkeää on mahdollisimman monen osallistuminen. Raassina sanoi aivan oikein, että yksi nuorisovaltuusto tuskin toimii Helsingissä vaan tarvitsemme paikallisempia vaikuttajaryhmiä. Olen asiasta samaa mieltä. Kuten demokratiapoliittinen selonteko nostaa esille, aikuisten kohdalla osallistuminen on rajautunut viime vuosina yhä harvemmille. Kunnallisten luottamushenkilöiden määrä on puolittunut kahdessakymmenessä vuodessa.

Jo nyt 32,9 prosenttia Suomen 10–17-vuotiaista asuu yli 100 000 asukkaan kunnassa. Nämä kaupungit ovat sen kokoisia, että tarvitsemme muitakin kuin edustuksellisia malleja jotta varmistamme tarpeeksi monipuolisen nuorten äänen. Tässäkin asiassa lainsäädännöltä toivoisi, että se ottaisi huomioon erot yhden koulun kunnan ja satojen koulujen kunnan välillä. Kunnilla tulisi olla mahdollisuus muokata järjestelmä itselleen sopivaksi niin, että nuorten oikeudet toteutuvat. Olisi mielekästä lähteä liikkeelle nuoren oikeuksista, ei järjestelmistä. Samaan aikaan olen vilpittömästi sitä mieltä, että nuorisovaltuusto on erilaisista vaihtoehdoista yksi ja monille hyvin toimiva malli.

Osallistuvan budjetoinnin työpaja.

Osallistuvan budjetoinnin työpaja.

 

Mitä sitten tulisi tehdä? Nuorisobarometri antaa tähän hyviä vinkkejä. Nuoret haluavat toimia tavoilla, joissa tehdään yhdessä ja yhteiseksi hyväksi. Mutta samaan aikaan halutaan, että omat valinnat ja oma osaaminen näkyy tekemisen tavoissa. Toiminta jonkin puolesta tai jotakin vastaan on edustuksellista toimintaa yleisempi keino jo nyt. Siksi voisimme edetä esimerkiksi seuraavasti:

  1. Kuntalakiin kirjataan kunnille velvoite siihen, että kunnassa on oltava valtuuston hyväksymä nuorten aloite- ja vaikuttamisjärjestelmä.
  2. Kuntalais- ja kansalaisaloitteen ikäraja lasketaan 15 ikävuoteen.
  3. Verottaja löysentää tulkintojaan vertaistoiminnan palkitsemisen verottamisesta.
  4. Työttömien mahdollisuuksia vapaaehtoistyöhön parannetaan. Näin nuorten arkeen saadaan lisää aikuisia ja nuorille aikuisille onnistumisen kokemuksia.
  5. Joukkorahoituksen käyttöä helpotetaan.
  6. Kunnat ottavat käyttöön nopean toiminnan tukea nuorten omille aloitteille.
  7. Kokemuksellinen kansalaistoiminta – jopa aktivismi – tuodaan osaksi koulun opetusta.

Miksi näin kannattaisi toimia? Mahdollisuus muokata osallistumisen tapoja tuottaa suunnattomasti vanhemman kansalaisuuden kokemuksen kuin äänestäminen. Tätä kautta ihminen kokee itsensä kyvykkääksi ja arvokkaaksi. Vain kyvykkääksi itsensä kokevat ihmiset haluavat tulla nähdyksi ja haluavat osallistua. Vain kyvykkääksi itsensä kokeva ihminen uskaltaa avautua muille ja olla toisille avuksi. Toiminnan kautta ihmiset tulevat tekemisiin järjestelmän kanssa ja siten kiinnostuvat siitä. Vain tätä kautta syntyy todellinen kansalaisuus, jossa osallistumisella edustukselliseen järjestelmään on merkittävä osa.

Ja lopuksi vielä terminologinen huomautus: on historiatonta kutsua suoraa toimintaa tai kansalaistoimintaa ”uusiksi demokratian muodoiksi”. Kansalaistoiminta ei ole uusi keksintö. Setlementtiliike, partiolaisuus, martat tai Luonto-Liitto ovat aktivismia aivan samalla jatkumolla kuin Ravintolapäivä, anarkistien vappumarssi tai Tahdon2013-kampanja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *