Vapaa-aika ei ole kaikille valinta

Nuorisotyön lehtori Pia Lundbom kuunteli, kun Tapulikaupungin nuorisotalolla kokoontui nelikymmenpäinen joukko nuorisoasiainkeskuksen henkilöstöä pohtimaan oikeudenmukaisuutta.  Lundbom pohtii, kuinka paljon tulevaisuus määräytyy kaupunginosan perusteella. Miten alueiden erilaisuus olisi käännettävissä eduksi?

Odotin tilaisuutta innolla: minulle nuorisotyön ammattilaisia kouluttavana tuntui arvokkaalta päästä tilaisuuteen mukaan kuulolle ”sisäkorvina”. Taloudellisesti ajat ovat olleet tiukat, minkä arvelin ennen tilaisuutta väistämättä näkyvän ja todentuvan käytännön nuorisotyössä.

Jakamista, kertomista, kuulemista

Oikeudenmukaisuusfoorumissa keskiössä olivat henkilöstön kertomat kokemukset omasta työstään. Nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio veti tilaisuuden ja ohjeisti osiosta toiseen. Osasin odottaa vilkasta keskustelua, oltiinhan kokemustiedon äärellä. Ennen henkilöstötilaisuutta osallistujat olivat vastanneet webropol-kyselyyn ja liikkeelle pienryhmissä lähdettiinkin siitä, että osallistujat kertoivat omat vastauksensa toisille. Vaikkei olisi vastannutkaan kyselyyn, saattoi vuorollaan kertoa ajatuksistaan. Päivän aikana oli tarkoitus jakaa yhtäältä tietotaitoa siitä, miten eriarvoisuus näkyy nuorten elämässä ja toisaalta, miten tasa-arvoiset mahdollisuudet nuorilla on. Olimme toisen korvaparin, kirkkoherra Teemu Laajasalon kanssa sopineet, että liikumme eri pöydissä ja vaihdamme paikkaa aika ajoin pöydästä pöytään. Iltapäivän sessio oli hyvin keskusteleva ja analyyttinen.

Ja niitä kokemuksiahan riitti ja riitti. Webropol-kyselyn vastauksissa vanhempien sosioekonomisen aseman heijastuminen nuorten elämään rakentui yhdeksi teemaksi: yhteiskunnallinen hyväosaisuus ja vaikuttamistaidot näkyvät nuorten arjessa. Osallistujat toivat niin webropol-kyselyssä kuin keskusteluissa esille muun muassa sen, että Helsinki on käytännössä varsin epätasa-arvoinen, monikulttuurisilla tytöillä ei ole tasa-arvoisia mahdollisuuksia esimerkiksi harrastamiseen ja koulujen arvostus eroaa alaluokilta lähtien. Munkkiniemeläisellä ja Jakomäessä asuvalla nuorella on hyvin erilainen elinympäristö. On lahjakkaita nuoria, joille harrastuksen kallis hinta muodostaa esteen. Toisilla on parempia vaatteita ja kännyköitä. Toiset kiusaavat, toisia kiusataan. Webropoliin vastanneista yli puolet eli 26 (kokonaisuudessaan 48 vastaajaa) vastasi näkevänsä viikoittain kuntalaisia, joilla menee heikosti tai huonosti.

Keskusteluissa rakentui toki tarinaa myös siitä, että on mikä tahansa asuinalue, kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Nuoret eivät välttämättä edes ole tietoisia niistä mahdollisuuksista, mitä on olemassa vaan aikuisten pitäisi osata niistä kertoa. Nuorten puheessa kuuluu se, etteivät he liiku omalta alueeltaan.

Oma aktiivisuus vaikuttaa suoraan siihen, millaisia mahdollisuuksia kukin paikantaa. Helsingissä muun muassa NK:n tarjonnasta löytyy monenlaista tekemistä – eikä vain tekemistä vaan myös aikuisia, jotka kannustavat. Kokoavia teemoja työstettäessä mainittiin, että esimerkiksi kesätyöt työpaikkana saattavat olla oiva mahdollisuus yhdistää eri taustoista tulevia nuoria. Fyysisesti samassa työpaikassa työskentely voisi siten toimia siltana eri taustoista tuleville nuorille, tarjota kohtaamisen areenan ja yhteistä tekemistä. Tulevaisuuden suhteen osa nuorista painii näköalattomuuden keskellä. Kesätyöt voivat siten olla myös tapa nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja saada kokemusta siitä, mitä on olla töissä.

Arkisia asioita puheessa tuli esille enemmänkin. Nuoret voivat olla pilkan kohteina esimerkiksi pukeutumisen tai ulkonäön tiimoilta. Omaa aktiivisuutta ei välttämättä ole, eikä ajatusta siitä, mitä vaikkapa vapaa-ajallaan voisi tehdä ja missä. Kaikilla nuorilla ei myöskään ole vapaa-aikaa ja saumaa vain hengailla ja olla. Osalta nuorista puuttuvat kannustavat aikuiset elämästä. Palveluita on tarjolla suppealle porukalle, eikä niiden pariin välttämättä löydä. Äänestysprosentti alueella on alhainen, mikä voi heijastua siihen, miten omien mahdollisuuksien rajoissa olevana poliittinen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen näyttäytyy. Keskustelun edetessä rakentui myös konkreettisia väitteitä: ”vapaa-aika ei ole kaikille valinta”. ”Alueellinen eriarvoisuus ja koulujen eriarvoisuus vahvistavat syrjäytymistä”.

Eriarvoisuutta pala palalta purkamassa

Toimeksiantona oli kertoa tilanne, jossa eriarvoisuus on tullut näkyviin ja mitä siinä on sitten tehty.  Tarinoina jaettiin niin harrastusmahdollisuuden luomisesta esimerkiksi uimalipun hankkimisen muodossa, nuorten aktiivisuuteen vaikuttamista, ryhmään osallistamista, varusteiden hankintaa ja toivon luomista. Toivon luomisena esimerkkinä kerrottiin, kuinka aktiivisuuteen, oman mielipiteensä kertomiseen tarvitaan tukea. Osa nuorista kaipaa tukea siihen, miten käyttää junaa, metroa, bussia. Osa tarvitsee kannustusta siihen, että elämää on muuallakin, että on olemassa mahdollisuuksia sen oman pihapiirin ulkopuolella. Tämän jälkeen osallistujat saivat tehtäväkseen pohtia, mitä nuorisotyön ja erityisesti nuorisoasiainkeskuksen pitäisi tehdä. Kuuntelijana mietin, että nuorisotyötä Helsingissä tehdään hyvin monipuolisin ottein. Kaikkia nuoria nuorisotyö toimijoineen ja toimintakeinoineen ei tavoita, mutta tarvitseeko tavoittaakaan? Kenet erityisesti nuorisotyön tarvitsisi tavoittaa?

Keskusteluiden pohjalta voi tehdä johtopäätöksen, että nuorisotyön ammattilaisten selkeä tarve on tulevaisuudessa liikkua myös enemmän varsinaisten nuorisotalojen ja tilojen ulkopuolella: mennä sinne, missä nuoretkin ovat. Nuorisotyössä paine onkin kahtalainen – toisaalta helppoa, halpaa, avointa toimintaa voisi olla pidennetyillä aukioloilla taloilla viikonloppuisin ja loma-aikoina. Toisaalta toiminnassa jalkautumista turuille ja toreille, toimijoiden yhteistyötä, asukastalotoiminnan virittämistä, koulujen tilojen hyödyntämistä kaivataan lisää. Koska harrastusten kustannukset ovat karanneet koviksi ja ovat liian kalliita osalle, niin esimerkiksi liikuntamahdollisuuksia nuorisotaloilla voitaisiin tarjota lisää. Nuorten näköisen toiminnan luomisessa esimerkiksi vertaisohjaajatoiminta, jota on Jakomäessä menestyksellä kokeiltu muutaman kuukauden ajan, voisi olla optimaalista.

Alueiden erityispiirteitä pitäisi ja voisi kääntää positiiviseksi voimavaraksi: alueella voisi olla jotakin, jolla on erityistä vetovoimaa nimenomaan sinne. Houkuttelevaa, ilmaista, ajassa olevaa, kiinnostavaa ja nuorten näköistä toimintaa voisi olla luomassa enenevässä määrin alueen toimijoiden yhteisin voimin. Eri taustoista tulevien nuorten yhteisten kohtaamismahdollisuuksien miettiminen voi toimia isona avaimena toisenlaisuuden ymmärtämiseen.

Yhteinen loppukeskustelu oli hyvin virittävä ja konkreettisia ehdotuksia tuottava. Nuorisotyön yhtenä tehtävänä on myös luoda toivoa ja iloa arkeen, tarjota hauskoja muistoja, kivoja hetkiä, hyviä oivalluksia, kokemuksia toisten kanssa tekemisestä ja olemisesta. Eri paikoissa käyminen, eri liikennevälineillä liikkuminen – varsin arkiset asiat, voivat osalle olla kuitenkin hyvin vieraita asioita, joihin kaivataan tukea, apua ja kannustusta. Kulttuurisia mahdollisuuksia olisi paikallaan olla tarjolla kaikille, ei vain jollekin rajatulle joukolle. Tietoa ohjaajille olisi suotavaa saada lisää siitä, mitä missäkin on käynnissä ja meneillään.

Jäin käytyjen keskusteluiden jälkeen miettimään, miten paljon sillä on merkitystä, missä päin asuu. Julkinen liikenne on yksi kulmakivi – julkisen liikenteen matkakortti ei ole ilmainen.  Voisiko se olla ilmainen? Osalle Helsingissä matkakortti on liian kallis ja näyttäytyy esteenä.

Tulevaisuutta kohti

Nuorisotyössä ammattilaisten keskeinen tehtävä on tuoda mahdollisuuksia tarjolle, rikkoa raja-aitoja, kannustaa, voimauttaa, mahdollistaa hyviä hetkiä niin, että olisi mahdollisuus tuntea osallisuutta, yhteisön jäsenyyttä, kuulumista ja myös tavallisuutta. Kenelle nuorisotyö sitten on suunnattu? Ennen henkilöstöfoorumia tehdyssä webropol-kyselyssä  eräs maininta kiteytti suhteellisen hyvin, mitä oikeudenmukainen ja sosiaalinen nuorisotyön tekeminen tarkoittaa: ”nuorisotyössä tulee olla sellaistakin toimintaa, johon pääsee helposti mukaan”. Ilman erityisiä tietoja ja taitoja. Tyhjin käsin. Myös onnistumisen kokemusten saaminen webropol-kyselyn vastauksissa mainintana pysäytti. Nuorilla Helsingissä on hyvin erilaiset lähtökohdat. Onnistumisen kokemuksia nuorille, myönteistä suhtautumista, kannustusta – sitä nuorisotyö nuorille voi tarjota.

Kolme tuntia oikeudenmukaisuusteeman parissa hujahti nopeasti. Lopputulemana muotoutui siten useita kehittämiskohtia, mitä nuorisotyössä voitaisiin tehdä, missä työtä tehdä ja kuinka konkreettisin tavoin nuorisotyön avulla erilaisia mahdollisuuksia voitaisiin tuoda nuorten elämän ulottuville. Eri ammattilaisten entistäkin tiiviimpi yhteistyö voisi auttaa paikantamaan näköaloja ja tarjoamaan niitä hyvän elämän aineksia nuorten ulottuville. Se, että nuorilla on mahdollisuus kääntyä luotettaviksi koettujen aikuisten puoleen, on iso asia. Luottamus ei kuitenkaan synny ja rakennu itsestään. Luottamus syntyy yhteisistä kokemuksista ja turvallisuuden tunteesta: hetkistä, hymyistä, ohjauksesta, pelaamisesta – ajan viettämisestä.  Nuorisotyötä tekevillä on huikea kokemustieto nuorten elämästä rinnalla kulkijan roolista katsoen. Iltapäivän osion perusteella Nuorisoasiainkeskus sai itselleen hyvän pohjan sen pohdintaan, mihin asioihin erityisesti saisi huomiota kiinnittää. Tiedon jakaminen, hyvien käytäntöjen miettiminen ja kuvaaminen vaativat aikansa ja paikkansa.

 Pia Lundbom

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *