Yhteistyötä, ei yhtäläisyyttä

Kunnallisen nuorisotyön toiminta-ajatusta lähellä ovat järjestöt, nuorten omat porukat ja kirjasto. Hyvä yhteistyö edellyttää toisen osaamisen ja näkökulman tunnustamista. Useampi työntekijä haluaisi tehdä töitä järjestöjen kanssa. Tällaisia asioita kuuli nuorisoasiainkeskuksen kumppanuustyöpajassa Allianssin viestinnän johtaja Reija Salovaara.

laput

 

Helsingin nuorisoasiainkeskuksen suunnantarkastukseen liittyneen työpajan ensimmäinen kysymys oli, ketkä tekevät hienoa työtä nuorten kanssa ja miksi. Sisäkorvina kuuntelin eri ryhmien keskustelua ja ajatuksia. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nuorisoasiainkeskuksella on valtava määrä kumppaneita. Niiden tärkeys ja yhteistyösuhteen toimivuus vaihteli vastaajan työtehtävän ja toimipisteen mukaan.

Hyvää toimintaa ja toimivaa yhteistyötä

Yksi tapa määrittää hyvää työtä tekeviä kumppaneita oli tarkastella niiden nuorille tarjoamia mahdollisuuksia. Olennaista oli luottamus, se että lapset ja nuoret saivat vaikuttaa toimintaan ja toiminnan kautta mahdollisuuksia kasvaa ja oppia vaikkapa apuohjaajana toimimalla. Esille tuotiin myös ohjaajien osaaminen ja tapa toimia nuorten kanssa.

Toinen tapa oli tarkastella yhteistyön sujumista. Tällä oli yhteys henkilösuhteisiin, hyvän vuorovaikutukseen ja henkilökemioiden toimivuuteen. Esille nousi perustelu: ”Mahtavat ihmiset”. Erityisesti näiden kohdalla eri toimijoiden suhtautuminen ja niiden arvostaminen vaihteli. Kun toinen kuvasi innostuneena kumppanin hyvää toimintaa, toinen osoitti ilmeellään olevansa eri mieltä. Näiden kumppanuuksien toimivuutta yhdisti henkilöiden pysyvyys ja toisten tunteminen. Kun henkilökemiat toimivat, koettiin toimintakin laadukkaaksi.

Toimivan kumppanuuden koettiin olevan yhdessä toimimista yhteiseksi hyväksi. Nämä kumppanuudet saattoivat perustua ammattilaisten väliseen yhteistyöhön tai toimimiseen vapaaehtoisten kanssa. Toiminta saattoi myös olla kaikille avointa tai suunnattu jollekin tietylle kohderyhmälle. Kumppaneiden arvo nähtiin vahvassa alueellisuudessa tai paikallisuudessa. Hyvää toimintaa tekevää kumppania kuvattiin aluettaan kehittäväksi, yhteisölliseksi ja muutoksiin kykeneväksi. Moni arvosti kumppanin reagointikykyä ja halua muuttua ajan mukana.

hyvää

Samankaltaisuus helpottaa yhteistyötä

Hyvää työtä nuorten kanssa tekeviä toimijoita yhdisti selkeä ja tunnistettava rooli ja tehtävä. Siis visio, missio ja strategia, vaikka nuorisoasiainkeskuksen työntekijät eivät näitä sanoja käyttäneetkään. Hyvän kumppanin koettiin tekevän jotakin nuorisoasiankeskuksen toimintaa täydentävää – ei samaa, vaan erityistä. Hyvä kumppani on löytänyt oman juttunsa ja profiloitunut. Erilaisten toimijoiden erityisosaamisen kirjo saadaan yhteistyöllä laajasti nuorten hyväksi. Hyvää kumppanuutta leimasi myös halu toimia yhdessä ja kumppanuuden vastavuoroisuus.

Tästä huolimatta nuorisoasiainkeskuksen työntekijät kuvasivat hyviksi sellaisia toimijoita, joiden kanssa tehtiin samankaltaista työtä ja joihin liittyi tuttuus. Tällainen yhteistyö koettiin hyödylliseksi. Yhteistyö lähteekin liikkeelle yhteisestä – ei siitä, mikä on erilaista. Luontevimmaksi koettiin yhteistyö niiden kanssa, jotka toimivat nuorten vapaa-ajalla ja joiden toiminnan piiriin tuleminen on nuoren oma valinta.

Kun kysyttiin keiden toiminta-ajatus on lähinnä nuorisoasiainkeskuksen toiminta-ajatusta, nousivat esille nuorisojärjestöt, kirjasto ja vapaat nuorten ryhmät. Kysyttäessä tärkeimpiä kumppaneita, lueteltiin opetusvirasto, nuorisojärjestöt ja vapaat nuorten ryhmät. Opetusviraston ja koulujen tärkeys liitettiin erityisesti tiedon kulkuun ja jopa eräänlaiseen pakkoyhteistyöhön. Koulu on ainoa paikka, jossa on mahdollisuus tavoittaa koko ikäryhmä.

Yllätyin vähän siitä, että kirjasto koettiin toiminta-ajatukseltaan niin samankaltaiseksi. Omassa nuoruudessani kirjasto oli paikka, jossa piti olla hiljaa ja kulkea rauhallisesti korkeiden hyllyjen välissä etsimässä haluamiaan kirjoja. Kirjaston vahvuudeksi nostettiinkin sen kyky muuttua ajan tarpeiden mukaan. Kirjasto on osannut ja joutunutkin hakemaan uusia tapoja toimia. Nuorisoasiainkeskuksen työntekijät kokivat kirjaston nuorisomyönteisenä ja yhteistyöhakuisena.

Järjestöjen ja nuorten vapaiden porukoiden arvomaailma koettiin nuorisoasiainkeskuksen kanssa samankaltaiseksi. Toisaalta koettiin. että yhteistyötä tehdään virastotasolla mutta ei juurikaan päivittäisessä ruohonjuuritason työssä. Yhteistyö järjestöjen kanssa ei ollut kaikkien juttu, vaan keskittynyt tietyille työntekijöille.

Yhteistyöavauksia simuloimassa

perhe

Kiinnostavan kysymyksen äärelle päästiin simulaatiossa, jossa pohdittiin mitä kumppanit toivovat nuorisoasiainkeskukselta. Kuvitteellisissa kohtaamisissa tuli selvästi esille eri kumppanitahoihin liittyviä ennakko-oletuksia ja stereotypioita. Toisille esitettiin selkeitä pyyntöjä ja usein keskittyen rahaan. Toisille taas tarjottiin jotakin joka saattoi olla hyvinkin selkeästi määriteltyä.

Tärkeä lähtökohta on nuorisoasiainkeskuksen oman osaamisen ja omien vahvuuksien tiedostaminen. Kaikkien on osattava yhteinen ”hissipuhe”, mikä on nuorisoasiainkeskus ja mitä se tekee – mitä me ollaan. Yhteistyö on vaihtokauppaa. On osattava sanoa, mitä nuorisoasiainkeskus voi kumppanille tarjota. Varsin monessa keskustelussa nuorisoasiainkeskuksen vaihdon välineenä olivat ihmiset ja mahdollisuus tuoda ohjaajia paikalle sekä tilat. Toimivaksi lauseeksi osoittautui ”jos te olette valmiita tähän, me olemme valmiita tähän”. Sopivankokoista yhteistyöehdotusta muotoillessa on hyvä muistaa, että asia kerrallaan. Yhteistyö kannattaa rajata. Ensin yksi asia ja sen jälkeen ehkä uusia.

Yksi kumppania esittänyt totesi saamastaan ehdotuksesta, että se on heille aika työläs. Yhteistyöehdotus onkin syytä tehdä sellaiseksi, että kumppanin on helppo lähteä mukaan ja että se tekee jonkin asian kumppanille helpommaksi. Pyydettävän asian on oltava sopivan kokoinen. Nuorisoasiankeskuksen on tärkeä pohtia, ovatko työntekijät sen pelimerkkejä, vaihdon välineitä ja mitä se voi kumppaneilleen luvata. Voiko nuorisoasiankeskus luvata nuoria? Voiko se luvata nuorista kumppanille uusia asiakkaita? Entä voiko se luvata yhteistä myönteistä näkyvyyttä ja mainetta? Näitä asioita pohdittaessa on myös tärkeää tunnistaa, kuka voi luvata mitäkin. Ja kun lupaa, on tärkeä luvata asioita, jotka voi pitää. Ja nämä lupaukset kannattaa rakentaa kumppanin toiveita kuunnellen.

Valmistaudu ja perustele

Kumppanuuskeskusteluun valmistautumisen merkitys nousi selvästi esille. Kannattaa ottaa etukäteen selvää kumppanin perustehtävästä ja strategiasta eli mitä se haluaa saada aikaan ja miten. Lisäksi kannattaa tutustua kieleen jolla se puhuu ja sanoihin, joista se käyttää. Näin on helpompi muotoilla, mitä pyytää ja millä sanoilla pyyntönsä esittää. Kannattaa myös kuunnella, miten toinen kohtaamisessa puhuu ja samauttaa omaa kielenkäyttöään. Kun kumppaniehdokkaalle puhuu hänen sanoillaan ja termeillään, yhteistyölle löytyy helpommin tuttua maaperää. Auttaa myös, jos tunnistaa kumppaniehdokkaan toimintasyklin eli miten nopeasti sen kykenee toimimaan ja reagoimaan. Jos kumppaniehdokas ja sen toiminta ei ole tuttu, kannattaa kysyä, ei olettaa.

Ne yhteistyöneuvottelut, jotka simulaatiossa rakentuivat rahanpyytämiselle, eivät tuntuneet johtavan mihinkään. Rahan pyytäminen sulkee helposti ovia. Ehdotus yhdessä tekemisestä, kulujen jakamisesta ja selkeästi vastineen ehdottaminen toimivat paremmin. Kannattaa varautua kertomaan, mitä kumppani hyötyy yhteistyöstä ja miten se tukee heidän perustehtäväänsä ja tavoitteitaan. Vielä parempi, jos yhteistyöstä hyötyvät molemmat osapuolet. Ja vielä parempi jos siitä hyötyvät myös nuoret – ja koko kaupunki. Hyvät perustelut auttavat paljon.

On hyvä tunnistaa, mitkä asiat helpottavat yhteistyötä. Yhtä lailla on hyvä tunnistaa, miksi yhteistyö joskus epäonnistuu. Kaatuuko se toimimattomiin henkilökemioihin, valmistautumattomuuteen vai siihen, että pyydetään asiaa, johon se toimija ei voi vaikuttaa? Simulaatiossa lähestyttiin myönteisesti niitä, joiden kanssa on totuttu toimimaan. Sen sijaan joitakin toimijoita lähestyttiin selkeästi kielteisemmästä tulokulmasta. Osaa lähestyttiin hyvin konkreettisilla ehdotuksilla, toisia taas epämääräisemmin viestein.

jäsentely

Kumppanuuksille yhteiset periaatteet

Kumppanuuksien merkitys on mahdollisuudessa hyödyntää muiden osaamista ja vahvuuksia – lupa olla osaamatta kaikkea itse. Kumppanuuksiin liittyy oivallus ”te osaatte tehdä tämän paremmin kuin me, voitteko tulla avuksemme”. Tästä lähtökohdasta on myös mahdollista rakentaa palveluita tai palvelukokonaisuuksia, joihin jokainen tuo oman osaamisensa ja vahvuutensa. Tällainen yhteistyö voi liittyä pieniin yksittäisiin tapahtumiin tai isoihin kokonaisuuksiin.

Keskustelussa tuotiin esille, että kumppanuuksien periaatteet pitää luoda virastotasolla. Nuorisoasiainkeskuksella pitää olla strategisen tason kumppanuuksia. Näiden kumppanuuksien rooli ja yhteistyö pitää tunnistaa ja määritellä. Toisaalta tarvitaan matalan kynnyksen kumppaneita ja niiden olemassa olon on oltava jatkossakin mahdollista. Näiden edellytyksenä on henkilökohtainen tunteminen ja työntekijöiden verkostot. Toisaalta siis kaivattiin ylhäältä määrittelyä ja toisaalta yhteistyön vapautta.

Nuorisoasiainkeskuksen kumppanikenttä on laaja. Se jättää kuitenkin joitakin potentiaalisia kumppaneita hyvin pieneen rooliin tai kokonaan vaille roolia. Yhteistyötä tehdään tuttujen ja samankaltaisten kanssa. Rohkeus astua uuteen voi kannattaa. Askel kerrallaan.

reija

Reija Salovaara

johtaja, viestintä ja koulutus

Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *