Oppaana ihmislähtöisyyteen

Anna Moilanen ehdottaa, että nuorisoasiainkeskus luo alustoja, joissa yritykset ja muut kumppanit auttavat nuoria ryhtymään oman elämänsä aktivisteiksi. Hän kuunteli, kun nuorisoasiainkeskuksen henkilöstö keskusteli kumppaneista.

Oli superkiinnostavaa olla ulkokorvina 21.5. sessiossa Hietsussa. Iltapäivän aikana suuren vaikutuksen teki jengin sitoutuneisuus omaan työhönsä ja heittäytyminen pohdittaviin asioihin. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että työpajassa on noin vilpittömän avoin ja valpas tunnelma. Oli etuoikeus olla mukana nauttimassa siitä energiasta.

CameraZOOM-20140521133820230_resized

Iltapäivän teemana oli kumppanit. Yksi selkeä havaintoni oli, että työpajassa puhuttiin spontaanisti hyvin samoista teemoista kuin yrityksissä ja kaupungeissa nyt puhutaan. Osallistaminen, mahdollistaminen, innostaminen, kannanotot, kohtaamiset, avoimuus ja yhteisyys ovat kaikki sanoja jotka nousivat työpajassa esiin yhtä vahvasti kuin omassa duunissani yritysten ja kaupunkien kanssa. Tuntui siis siltä, että lähtökohta kumppanuuteen on hyvä, kun ollaan kiinnostuneita samojen asioiden edistämisestä.

 

Samalla jäin miettimään, että ehkä mahdolliset kumppanit eivät aina ole tietoisia yhteisistä intohimoistaan ja ambitioistaan. Työpajan keskustelujen perusteella yrityksiltä toivottiin nuorisotyöhön lähinnä rahaa, sponsoreita ja työpaikkoja. Itse taas näen todella suuria tilaisuuksia nimenomaan osallistamisen ja (nuorten omaehtoisen toiminnan) mahdollistamisen puolella: yrityksiä ja kaupunkeja pitää kiinnostaa ihmisten ymmärtäminen ihan oikeasti. Suhde nuorten ja ”kumppaneiden” välille syntyy vain, jos molemmat haluavat olla osallisia. Vain, jos yritykset haluavat tehdä nuorten maailmasta paremman, eivät vain maksaa laskuja tai liimailla logoja pintaan. Uskon vahvasti, että näitä yrityksiä on yhä enemmän. Tarvittaisiinko jonkinlaista tulkkia kahden maailman välille? Kuinka löytää mahdollisista kumppaneista ne kaikkein rohkeimmat, edistyksellisimmät, vilpittömimmät, avoimimmat ja kivoimmat?

 

Toinen tiukasti mieleen painunut asia liittyy mediaan. Keskusteluissa nousi esiin mielenkiintoinen avaus: ”Entä jos hyvässä sanomalehdessä olisi kokonaan oma lapset&nuoret -osio?” Oikein tulkittuna ja tehtynä tässä ajatuksessa voi piillä suurikin viisaus. Media on pulassa ja taistelee yleisöistään. Samalla nuoret valuvat vahvimmin pois perinteisten medioiden vaikutuspiiristä. Oma osio olisi medialta selkeä osoitus uskosta nuorten älyyn ja tasavertaisuuteen. Osiosta voitaisiin tehdä median koelaboratorio: se paikka, jossa kokeillen ja yhdessä tehden kehitettäisiin koko mediaa edistyksellisemmäksi ja aidommin ihmislähtöiseksi. Se, joka olisi tasoltaan lähellä vaikkapa The New York Timesia parhaimmillaan: humaani, viisas, yllättävä, lämmin. Näen tämän todellisena mahdollisuutena molemmille – medialle hyppynä tulevaisuuteen ja katoavien yleisöjen elämään, nuorille nähdyksi tulemiseen ja aitoon yhteiskunnalliseen osallisuuteen.

CameraZOOM-20140521151242357_resized

Pointtina se, että kumppaneiden maailmoja ei kannata keinotekoisesti pitää erillään: yhtymäkohtia, yhteisiä tavoitteita ja haaveita on paljon. Kaikki tähtäävät aitoon ihmislähtöisyyteen – osa vain kaipaa opasta, tulkkia ja silmien avaajaa. Ja kuten Hietsussa todettiin, te voitte toimia mainiona välittäjäaineena suhteessa kumppaneihin. Kevään luovien alojen 99U -seminaarissa vahvimmin puheenvuoroissa esiin nousseet sanat olivat ”community, generosity ja activism”. Ei siis puhuttu enää vain yhteisöllisyydestä, vaan siitä miten tehdä ihmisistä aktivisteja. Puhe ei ollut poliittisesta aktivismista niinkään kuin ihmisistä oman elämänsä aktiivisina toimijoina, joille yritykset ja kaupungit luovat alustoja elää ja olla. Valppaimmissa firmoissa on huomattu, että bisneskin kukoistaa paremmin, kun ihmisten annetaan ihan oikeasti vaikuttaa. Nuorisoasiainkeskus voi omasta puolestaan tehdä avauksia uuden maailman puolesta. Kaikki eivät vielä näe valoa, mutta kun muodostetaan edes muutama kumppanuus ja tehdään ne näkyviksi, muutkin rohkeat uskaltautuvat hakeutua keskusteluun.

anna moilanen

1.6.2014 Helsingissä, Anna Moilanen (joka auttaa työkseen yrityksiä ja kaupunkeja miettimään mitä niiden kannattaisi tehdä – ja kasvoi Tapulin nuorisotalon kulmilla).

 

Ps) Tuli mieleen vielä sellainen, että yritysten ja kaupunkien maailmassa puhutaan paljon strategisista kärkihankkeista: niistä, joilla on keskimääräistä suurempi painoarvo ja vaikuttavuus. Hietsussa puolestaan puhuttiin strategisen tason kumppanuuksista. Kannattaisiko kumppanuuksia rakentaa näiden selkeiden, vaativampien kokonaisuuksien ympärille? Jos siis esimerkiksi halutaan toteuttaa musiikkiin tai taiteisiin erikoistunut nuorisotalo, siihen sitoutettaisiin kumppaniksi mukaan iso edistyksellinen yritys, jolla on aito halu yhdessä tekemiseen ja kokeilukulttuuriin. Päästäisiin näkyviin statementeihin uuden, nuorisolähtöisemmän kaupungin puolesta.

 

Pps) Ja vielä: ”Ehkä tärkeimmät uudet kumppanit voisivat olla ne, jotka eivät tee organisoitua nuorisotyötä.” Entäpä jokin neutraali tila, jossa kumppanuuksia voi tunnustella? Siis esimerkiksi nettialusta, jota Tommi päätoimittaa ja josta nousee hiljalleen avauksia, tapaamisia, yhteistyötä eri muodoissa. Puhtaasti kumppanuuksien iduille pyhitetty ”nuorisoajatusten keskoskaappi”. Fyysisenä olomuotona vaikkapa kumppanuussymposium kaupungintalolle: paikalla tietysti myös pääneuvottelijat eli nuoret itse. Esimerkiksi itu siitä, miten nuoret voisivat ”vallata” museot ja tuoda eloa muihinkin keskustan tiloihin, ansaitsee avointa, osallistavaa jatkokehittelyä.

 

Ppps) ”Jos nuorten maailmasta unohdetaan koulu, se on sama kuin unohtaisimme aikuisten maailmasta työn.” Tuo ajatus jäi kaikumaan mieleeni Hietsun sessiosta. Se on kyllä kumppanuuksista mielestäni ehkä se kaikkein tärkein: kuinka yhdessä luoda turvallinen, kannustava, innostava ja kunnioitusta ruokkiva ilmapiiri nuorten elämään. Itselleni yläaste oli kuin pelottava viidakko, jossa suojelijat olivat vähissä. Nuorisoasiainkeskuksen ja koulun ympärille sitten vielä ”rakenne, jonka kautta tietty kumppaneiden joukko tuntee yksilöinä toisensa: kirjastotäti-liikuttaja-opettaja-me.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *