New Yorkia johdetaan tiedolla

New Yorkin nuorisotoimi valitsee riskimittareiden perusteella alueet, joiden on saatava 70 prosenttia nuorisotyön rahoituksesta.

nyc1

Vierailin kesäkuun puolivälissä New Yorkissa tapaamassa kollegoja paikallisesta nuorisotoimesta. New Yorkissa on vastaava järjestely kuin monissa muissa kaupungeissa eli samaan yksikköön on keskitetty nuorisotyön ja kansalaisyhteiskunnan tukeminen. Osaston nimi on Department of Youth and Community Development.

Muutama fakta kaupungin 14-21-vuotiaista:

  • 14-21-vuotiaita on 872 728 (valkoiset 23,3 %, mustat 27,0%, latinot 35,4 % ja muut 14,3%)
  • 49,5 % puhuu kotona jotain muuta kieltä kuin englantia
  • 28,5% elää köyhyysrajan alapuolella
  • 102 094 nuorta ei ole koulussa tai työelämässä

New Yorkissa on tehty varsin suuri muutos nuorisotalokeskeisestä työstä koulukeskeiseen työhön. Suurimmasta osasta nuorisotyöstä puhutaan termillä OTS eli Out of School Work. Muutoksen taustalla olivat säästöt. Varajohtaja Denice Williamsin mukaan New York halusi, että koulurakennukset ovat mahdollisimman hyvässä käytössä.

Suomi on maailmanlaajuisesti poikkeus siinä, että pääasiallisesti nuorisotyö toteutetaan kunnallisena toimintana. New Yorkissa kaupunki ostaa nuorisotyön kansalaisjärjestöiltä. Näin kaupungin roolina on järjestöjen tukeminen, koulutus sekä sopimukset. New Yorkissa havaittiin 2000-luvulla tilanne, jossa merkittävä osa järjestöistä toimi Manhattanilla, kun taas suurin osa lapsista ja nuorista asui Queensissa, Bronxissa ja Brooklynissa. Kaupunki asetti tavoitteekseen laajentaa nuorisotyön tavoittavuutta. Avuksi otettiin tietojohtaminen.

New Yorkissa on 192 asuttua postinumeroa. Postinumerot on jaettu suurpiireittäin eli Manhattaniin, Brooklyniin, Queensiin, Bronxiin ja Staten Islandiin. Kaupunki on vuosien myötä yksinkertaistanut analyysimalliaan ja poistanut indikaattoreita, jotka korreloivat tutkimuksen mukaan voimakkaasti keskenään. Tällä hetkellä kaikki postinumeroalueet analysoidaan kolmella mittarilla:

  • köyhyydessä elävien nuorten määrä
  • englantia toisena kielenä opiskelevien määrä
  • sosiaalitoimen asiakkaina olevissa perheissä asuvien 5-12-vuotiaiden määrä

Postinumerot laitetaan kullakin mittarilla järjestykseen siten, että heikoimmassa tilanteessa oleva saa arvon 1 ja vahvimmassa oleva arvon 192. Nämä kolme lukua lasketaan yhteen, jonka jälkeen postinumerot laitetaan summan perusteella järjestykseen. 96 pienimmän luvun saavaa postinumeroa katsotaan kohdepostinumeroiksi. New Yorkin nykyisen linjauksen mukaisesti 70 prosenttia nuorisotyön resursseista on suunnattava kohdepostinumeroille.

Seuraamme toki aluekehitystä myös Helsingissä. Olemme hyvin tietoisia siitä, miltä vastaava kartta Helsingissä näyttäisi. Samankaltaiseen tilastoanalyysiin perustuu toki myös esimerkiksi koulujen positiivisen erityiskohtelun raha.

New York on korjannut malliaan paljon vuosien myötä. Alussa viiden mittarin perusteella valittiin 25 postinumeroa, nyt otosta on laajennettu. Vaikka pidänkin mallia hiukan karkeana, se suuntaa huomion oikeaan asiaan. Kunnan onnistumisen oikea mittari ei ole palveluiden tehokkuus tai kävijämäärät. Kunnan onnistumisen oikeat mittarit ovat kuntalaisten kokemus omasta hyvinvoinnistaan sekä kuntalaisten yhdenvertaiset mahdollisuudet. New Yorkin käyttämä malli pakottaa suuntaamaan huomion yksittäisiin palveluihin osana laajempaa hyvinvoinnin kehikkoa. Se pakottaa kysymään, miten juuri me nuorisotyössä voimme vastata alueelliseen eriarvoistumiskehitykseen – asiaan, joka on hyvin todellinen myös Helsingissä.

Kysyin New Yorkin kollegoilta, millä muutos onnistuttiin viemään läpi. Denice Williams sanoi:“It was not easy. It meant taking money from established organisations and moving it elsewhere. It meant asking NGOs to move to another borough in order to get funding. But our main argument was: it is the right thing to do.”

New Yorkin mallissa on kuitenkin näin pohjoismaisen hyvinvointivaltion toiminnan näkökulmasta asia, joka vaatii pohdintaa: keskiluokan kannatus laajapohjaiselle hyvinvointivaltiolle. Jos keskiluokka kokee, että he eivät saa mitään vastinetta verorahoilleen, hyvinvointivaltiolta putoaa maksupohja. Itse näen, että tässä on saavutettava tasapaino. On tärkeää tehdä asioita, jotka tavoittavat laajamittaisesti nuoria ja ovat vetovoimaisia yhteiskuntaluokasta riippumatta. Suomeksi: sillä on valtava arvo, että myös töölöläiset vanhemmat tietävät, että heidän lapsilleen on turvallinen paikka koulun jälkeen. Nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut sekä kirjasto ja viheralueet ovat ne kunnan palvelut, joissa oikeasti aika pienillä rahoilla luodaan laajalle joukolle kuntalaisia se tunne, että meidänkin perheestä välitetään.

Samaan aikaan on kuitenkin tunnustettava, että eri alueiden nuorilla on erilaiset lähtökohdat ja meidän velvollisuutemme on tasata noita lähtökohtia. Tälle ajatukselle löytyy suomalaisten joukossa varsin kova kannatus. Näiden yhteensovittaminen ei ole kovin helppoa tilanteessa, jossa rahaa ei tule lisää – lähinnä päinvastoin. Itse näen ratkaisuna sen, että tehdään alueiden ehdoilla ja ihmisten kanssa. Standardointi ei ainakaan meidän duuneissa toimi.

nyc2

New Yorkin keskusteluista jäi paljon käteen. Tässä muutamia ajatuksia:

  • Fokusryhmien käyttäminen alueen ilmiöiden ymmärtämisessä.
  • Kaupungin keräämän tiedon avaaminen kumppaneille ja palvelutarjoajille. vain siten myös ne voivat parantaa toimintaansa.
  • Ilmaisen sijaan sanotaan ´at no cost to you´tai ´city-funded´.
  • Altistaminen uusille kokemuksille on yksi nuorisotyön päätavoite. Juuri kokemusten kapeus eriarvoistaa tulevaisuutta.
  • DYCD:llä on yksikkö nimeltä Technical Assistance. Sen tehtävä on tukea ja kouluttaa niitä organisaatioita, jotka toteuttavat nuorisotyötä. DYCD on ymmärtänyt, että sen työ on juuri niin hyvää kuin sen kumppaneiden tekemä työ. DYCD esimerkiksi maksaa konsultteja auttamaan järjestöjen kehityksessä. (Meillä kansalaistoiminnan toimisto tekee tätä paljon. Mutta yksi voimakkaimmista toiveista järjestöiltä on ollut ammattilaisapu ja tiedollinen tukeminen.)
  • Yksi vaikeimpia asioita nuorisotyössä on fatalismi. New Yorkin tietyillä alueilla ammutuksi tulemisen riski on yhä erittäin suuri. Se saa erityisesti mustat ja latinonuoret kaventamaan omia tulevaisuuden haaveitaan.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *