Kiva Helsinki = todelliset mahdollisuudet tehdä ja olla

Vuoden 2015 aikana helsinkiläinen nuorisotyö käännetään uuteen asuntoon. Olemme työstäneet ensimmäisen version siitä, mitkä mahdollisuudet jokaisella nuorella ja asuinalueella tulisi olla.

image

Helsingin nuorisolautakunta päätti työllemme uuden suunnan joulukuussa 2014. Se kuuluu seuraavasti:

Koko Helsinki on nuorille kiva paikka. Kiva on sitä, että on kavereita, tekemistä ja on muille tärkeä. Helsinkiläinen nuori osaa nähdä maailman toisten silmin.

Uusi visio korostaa sidosta Helsinkiin. Haluamme Helsingin olevan kiva paikka. Olemme vakuuttuneita siitä, että kiva Helsinki tarkoittaa nuorten oman toiminnan mahdollisuuksien lisäämistä. Ammattitaitoisen henkilökuntamme roolina on tukea ja tasata nuorten toiminnan mahdollisuuksia. Uusi visio painottaa yhteisen tekemisen roolia. Aiempaa rohkeammin se näkee hyvinvoinnin syntyvän suhteesta muihin ihmisiin – siis suhteesta muihin nuoriin mutta myös muihin helsinkiläisiin. Vision viimeinen lause toteaa sen tosiasian, että ei ole yhtä tapaa olla helsinkiläinen nuori. Hyvinvointivaltion tulevaisuus edellyttää kykyä empaattiseen kansalaisuuteen – kykyyn olla eri mieltä ja silti löytää tie eteenpäin.

Samaan aikaan uudistetaan nuorisolakia. Viime viikolla pidetyssä kuulemistilaisuudessa myös ministeriö tuntui viestittävän, että jatkossa kunnallisen nuorisotyön toteuttamisen muotoja säännellään löyhemmin kuin nykyisin. Se on oikein. Samaan aikaan itse toivoisin, että laki ei rajaisi kunnallista nuorisotyötä palvelutuotantoon. Palveluiden rinnalle tulisi nostaa nykyistä voimakkaammin nuorisopoliittinen vaikuttaminen, tiedontuotanto nuorten tilanteista ja tuki nuorisokulttuureille.

image

Merkittävä toiminnallinen muutos meillä on, että jatkossa nuorisotoimen työn pääkohteena ovat nuoren todelliset mahdollisuudet – siis se, mitä nuori todella voi tehdä ja olla. Kyse on Martha Nussbaumin ja Amartya Senin toimintakykyajattelun sovelluksesta. Siirrymme palvelukeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Olemme työstäneet ensimmäisen version siitä, mitkä mahdollisuudet jokaisella nuorella tulisi olla omalla asuinalueellaan:

•Mahdollisuus muodostaa ystävyyssuhteita
•Mahdollisuus toimia toisten hyväksi ja vaikuttaa ympäristöönsä
•Mahdollisuus kokea ja toteuttaa kulttuuria
•Mahdollisuus liikuntaan
•Mahdollisuus viettää aikaa muiden nuorten kanssa paikoissa, joihin nuoret ovat tervetulleita
•Mahdollisuus saada apua ja tukea
•Mahdollisuus oppia uutta ja vahvistaa omia taitojaan

Mahdollisuusnäkökulma korostaa nuorisoasiainkeskuksen velvollisuuksia kaikkia nuoria kohtaan. Se korostaa nuorten todellista elämää ja erilaisia lähtökohtia sen sijaan, että toimintaa ohjaisi rakenne. Se ei tarkoita, että nuorisotoimi kaikkialla tuottaa nämä mahdollisuudet, mutta sen tehtävänä on varmistaa näiden toteutuminen ja monissa paikoissa olla tuottamassa ja tasaamassa näitä mahdollisuuksia. Kevään aikana on hyvä pohtia, mitä listasta puuttuu ja pitäisikö jotkut asiat muotoilla toisin.

Mahdollisuudet jäävät hattaraksi, jos niitä ei kytketä siihen työmuotoihin joilla me niitä toteutamme. Yhteistyö muiden kanssa ei onnistu, jos ei ole selvästi määriteltyä roolia. Ilman selkeää ammatti-identiteettiä jää ulkopuolelle tai kynnysmatoksi. Sitä emme halua. Kysymys on myös nuorisoasiainkeskuksen työn rajaamisesta. Olemme myös tuottaneet ensimmäisen aihion siitä, mitä mahdollisuusnäkökulma tarkoittaa meidän toimintanamme:

•Tieto nuorten elämästä ja tarpeista sekä alueen toiminnoista
•Malli, jolla nuoret pääsevät vaikuttamaan asuinalueen asioihin – esim. RuutiBudjetti tai muu toimintamalli
•Harrastustoimintaa nuorille – kulttuuri, liikunta, vaikuttaminen, ympäristö,…
•Erityinen tuki nuorille – alueiden ja nuorten tarpeiden mukaan
•Tieto ja tuki nuorten harrastustoiminnalle
•Kansalaistoiminnan tuki – alueellisesti

Yksi merkittävistä tavoista tuottaa ja tasata mahdollisuuksia on se, että nuorisoasiainkeskuksella on jatkossakin laaja toimipaikkojen verkosto.

Koko suunnittelun lähtökohtana on alueperustaisuus. Viime vuonna tekemämme haastattelut korostivat joukkoliikenteen merkitystä nuorille. Myös uusi yleiskaava korostaa raideliikenteen kehittämistä. Siksi olemmekin aloittaneet pohdinnan siitä, miten alueellisuus voisi määrittyä merkittävien joukkoliikenteen yhteyksien perusteella. Siis että työn suunnittelua ohjaisivat M-rata, päärata ja metro.

image

Parin viikon päästä koko henkilökuntamme kokoontuu työstämään tätä ja uutta organisaatiota eteenpäin. Valmista pitäisi olla vuoden 2016 alkuun mennessä.

Yksi kommentti kirjoitukseen ”Kiva Helsinki = todelliset mahdollisuudet tehdä ja olla

  1. Ismo Kiesiläinen sanoo:

    Runkolinja 550:n pitäisi lähtitulevaisuudessa muuttua raidelinjaksi. Sen vaikutukset liikkumisen mahdollisuuksiin on myös syytä huomioida..(Yksi viiva lisää hienoon kaavakuvaan!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *