Kansalaisuuteen kuljetaan välittämisen kautta

Sosiaalisesti oikeudenmukainen yhteiskunta edellyttää, että nuorella on kokemus välittämisestä ja turvallisuudesta ennen kuin häneltä voidaan vaatia näkemyksiensä ja kokemuksiensa avaamista muille.

Viime torstaina kävin Malmin ja Kontulan nuorisotaloilla. Käydessäni nuorisotaloilla tarkastelen aina nuorten tapaa liittyä toisiinsa ja talolla työskenteleviin aikuisiin. Nuorten keskinäinen toiminta kertoo paljon siitä, mikä tunnelma talolla on: onko kävijäkunta jakautunut täysin irrallisiksi ryhmiksi vai onko talolla olemassa “me”.

Nyt katseeni suuntautui erityisesti kuitenkin aikuisiin. Syynä tähän on, että mietimme uusiksi nuorisoasiainkeskuksen tehtävää. Tehtävän uudelleenmäärittely olisi pelkkää höttöä, jos sillä ei olisi vaikutusta siihen mitä nuoriso-ohjaajat tekevät. Lähdemme uudistukseen tilanteessa, jossa toimintamme rullaa todella hyvin. Työhyvinvointituloksemme ovat kaupungin kärkeä.

Kun muutokseen lähdetään asioiden ollessa varsin hyvin, johtajana on tasapainoiltava asioiden uudistamisen ja nykyisen hyvän säilyttämisen välillä. Kahden ja puolen vuoden jälkeenkin olen vielä noviisi työn nuorisotyön syvällisessä ymmärtämisessä. Onneksi ratkaisuja ei tarvita tehdä yksin, ilman keskustelua tai jatkuvaa parantamista.

Tuon iltapäivän ja illan tunnelma Malmilla ja Kontulassa oli innostunut ja lämmin. Nuoret tarttuivat ainakin minun tulkintani mukaan helposti siihen, mitä oli tarjolla. He tekivät asioita yhdessä itsestään nuorempien kanssa. Puheessa kuului hyväntahtoista piruilua, joka kertoo pitkäkestoisesta suhteesta toisten nuorten kanssa. Nuoret istuivat, grillasivat tai täyttivät astianpesukonetta fyysisesti likellä toisiaan, mikä kertoo luottamuksesta ja lämmöstä. Erityisen vaikuttunut olin siitä, miten vapaasti he käyttivät nuorisotilaa. Tytöt ja pojat kokivat tilan omakseen, he siirtelivät tuoleja ja pöytiä kun siltä tuntui, he kertoivat minulle sen historiasta. Minä kaupungin edustajana olin vieras heidän tilassaan, mutta silti tervetullut. Tilan käytössä tai tekemisessä he eivät kyselleet lupaa ohjaajilta.

Näiden vuosien jälkeen olen vakuuttunut, että nuorisotalon tunnelmaa ja toimintaa voi varsin tarkkanäköisesti arvioida sen perusteella, miten siellä suhtaudutaan uusiin ihmisiin ja ideoihin. Onko suhtautuminen utelias, otetaanko katsekontaktia, tullaanko juttelemaan, halutaanko tietää lisää? Vai katsellaanko alta kulmien, jatketaanko omia hommia? Näillä molemmilla taloilla tunnelma oli tuona torstaina ystävällinen ja utelias. Nuoret tulivat juttelemaan ja vastasivat auliisti kysymyksiin. Vierailijoille tarjottiin itse leivottuja mokkapaloja. Toisten nuorten tekemää teatteriesitystä seurattiin rauhassa ja hiljaa.

Ohjaajien rooli oli kiinnostavaa seurattavaa. Työotetta voisi kuvailla tuuppaavaksi. Kaikissa kontakteissa nuoriin valta oli nuorilla. Nuoria kohdeltiin yksilöinä ja heidän annettiin valita. Samaan aikaan ohjaajat hyvin älykkäillä ja hienovaraisilla eleillä rauhoittivat ylikierroksilla käyviä tai houkuttelivat nuoria uusien asioiden kuten teatteriesityksen kokemiseen. Lähestyminen oli hymyileväistä ja välittävää.

Viime viikolla tapasimme koko henkilökuntamme kanssa Helsingin kaupungintalon juhlasalissa. Uudistamme organisaatiotamme ja kävimme ensimmäistä ehdotusta läpi. Uudistuksen perusajatus on, että jatkossa nuorisotyön pääkohde ovat alueen nuorille tarjoamat mahdollisuudet, että työn onnistumista mitataan nuorten kyvyillä ja valmiudella toimia itsensä ja toisten hyväksi.

Käynnit nuorisotaloilla saivat minut pohtimaan. Näillä nuorisotaloilla nuoret olivat valmiita keskusteluun uusien aikuisten kanssa ja kykeneviä vaatimaan itselleen oikeuksia. He tunsivat tilan turvalliseksi siinä määrin, että olivat valmiita kertomaan uusille ihmisille mikä heille itselleen on tärkeää – siis tekemään moraalisen kannanoton.

Tavoitteemme on toimiva lähiyhteisö. Nuorisotalovierailut muistuttivat, että osallistumiseen ja kansalaisuuteen ei ole oikotietä. Erityisesti alueilla, joilla on paljon sosiaalisia haasteita, nuorilla on usein hyviä syitä pitää intressinsä piilossa. Heillä on myös usein monia pettymyksen kokemuksia aikuisista, jotka eivät toteuta lupauksiaan. Juuri tämän vuoksi todelliseen ja välittävään kansalaisuuteen kasvaminen edellyttää tunnetta turvallisuudesta.

Toki Helsingissäkin löytyy satoja nuoria, joille ei ole mikään ongelma keskustella kristallikruunujen alla ja posliinikuppien ääressä kaupunginhallituksen jäsenen tai ministerin kanssa. He ovat usein nuoria, joita on koulussa ja kotona kannustettu siihen että heidän näkemyksensä ovat tärkeitä.

Vuorovaikutustaidot vahvistuvat luottamuksen kautta. Helsinki on niin valtava, että meillä ammattilaisina on velvollisuus varoittaa mittakaavaharhasta, Sosiaalisesti oikeudenmukaisen Helsingin rakentaminen edellyttää, että nuorella on mahdollisuus turvallisuuden ja välittämisen kokemukseen ennen kuin häneltä vaaditaan itsensä avaamista muulle yhteiskunnalle. Siis tunne siitä, että muut toivovat hänelle hyvää. Osalla tämä vahvistuminen tapahtuu koulussa, kotona ja ystäväpiirissä. Mutta erittäin monet tarvitsevat tähän apua, tukea ja kannustamista.

Juuri tässä nuorisotyö tulee peliin. Nuorisotyö parhaimmillaan on ammatillista rakkauden ja välittämisen osoittamista. Nuoriso-ohjaaja pystyy lyhyessä ajassa luomaan nuorelle tunteen siitä, että nuoren minuudella on väliä ja että ohjaaja aikuisena haluaa hänelle hyvää. Usein ohjaajan on jollain tavoin todistettava, että hän tekee mitä lupaa ennen kuin suhde voi edetä. Nuoret testaavat välittämistä usein uhmalla, vetäytymisellä ja feidaamisella. Toiset nuoret taas testaavat ohjaajan sitoutuneisuutta seuraamalla sivusta ja tarkkailemalla.

Toimistosta on hyvä lähteä liikkeelle. Nuorisotalokäynnit auttoivat minua ymmärtämään, mistä monet ohjaajamme ovat uudistuksessa aiheellisesti huolissaan. Kuten eräs ohjaaja oli kirjoittanut kuulemistilaisuuden fläppipaperiin: kuinka paljon työssä on jatkossa mukana nuorten kanssa työskentelyä ja kuinka paljon koordinaatiota? Huoli ponnistaa halusta oikeudenmukaisempaan Helsinkiin, Nuorisotalokäynnit muistuttavat, että osallisuuteen ei pääse oikotietä erityisesti niissä paikoissa, joissa kasvuympäristö on kovempi. Tämän toimintalogiikan avaaminen myös päättäjille sekä muille ammattilaisille on edellytys sille, että nuorisoala kykenee arvostavaan yhteistyöhön muiden ammattikuntien kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *