Viisi vinkkiä Pride-viikolle

Mitä homo voi itse tehdä homojen tilanteen parantamiseksi? Bonuksena viisi vinkkiä vanhemmille.

1. Tule kaapista. Homoliikkeen suurin sankari on sanfranciscolainen Harvey Milk, joka valittiin ensimmäisenä avoimesti homona julkiseen virkaan. Milkin keskeisin viesti oli, että yhteiskunnalliset asenteet ja niiden myötä oikeudet muuttuvat, kun seksuaalivähemmistöjen asioista tulee enemmistölle henkilökohtaisia. Milk oli oikeassa siinä, että toisten oikeuksia on vaikeampi vastustaa, kun ‘ne’ ovat veljiä, siskoja, lasten suosikkiopettajia tai tunnettuja urheilijoita. Milk painotti aina, että homojen on uskallettava tulla kaapista, vaikka se pelottaisi mielettömästi. Vain ihmisten tullessa kaapista homous muuttuu varjojen syntiydestä osaksi yhteiskuntaa.
2. Älä ylenny alentamalla. Vähemmistöihin liittyy aina stereotypioita eli yleistäviä käsityksiä siitä, millaisia vähemmistöjen jäsenet ovat. Homoilla ajatellaan olevan löysempi rannenivel ja lesbojen ajatellaan geneettisesti pitävän ruutupaidoista. Moni homo päätyy nostamaan omaa asemaansa tekemällä äänekkäästi eroa itsensä ja stereotypian välille. Pahimmillaan tämä muuttuu voimakkaaksi inhoksi omaa ryhmää kohtaan, koska ryhmä tekee oman toiseuden näkyväksi. Omaa hyvinvointia tavoitteleva erottautuminen ei kuitenkaan siirrä määrittelyvaltaa itselle, vaan enemmistölle. Seksuaalivähemmistöön kuuluva voi tehdä omat valintansa ilman, että siihen liittyy julkista inhoa muuta ryhmää kohtaan. Inhoavalla erottautumisella kaventaa myös omaa elintilaansa.
3. Lue kirjoja. Vähemmistöön kuuluvana joutuu aina käymään hiukan rankemman identiteettityön läpi, koska vähemmistöys tuo mukanaan toisten tekemät määritelmät sinusta. Omaa perustaa voi tehokkaasti rakentaa lukemalla kirjoja, joissa on homohahmoja. Kirjallisuus tarjoaa turvallisen tavan käsitellä pelottaviakin tunteita. Riippuen omasta kiinnostuksesta voi tarttua fiktioon tai omaelämänkertoihin. Kannattaa valita hyvää kirjallisuutta. Omia suosikkejani ovat mm. E.M. Forsterin Maurice, Alan Hollinghurstin Line of Beauty, Stephen Fryn omaelämänkerrat, James Baldwinin Another Country, Michael Kimmelin Guyland, David Sedarisin While You Are Engulfed in Flames ja Jonas Gardellin Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin.
4. Käytä sanaa ‘homo’. Todellista vallankäyttöä on päättää termien merkityksistä. ‘Homo’ on yhä koulupihojen suosituimpia haukkumasanoja. Homo ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole kielteinen sana. Sanan käyttö vaatii harjoittelua. On ihan normaalia, että alkuvaiheessa tulee se parin sekunnin tauko ennen sanan lausumista. Mutta se helpottaa ajan myötä. Sanan käyttö on tapa ottaa valtaa takaisin.
5. Liity Setaan. Me kaikki emme ehdi perehtymään tuoreeseen lainsäädäntöön. Tai edes halua tehdä sitä. Seta on järjestö, joka ajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asiaa. Sitä kuullaan lainvalmistelussa ja tutkimushankkeissa. Seta on tämän vähemmistöporukan ääni joka tapauksessa. Mutta sen ääni on todella paljon vahvempi, jos sillä on laaja jäsenkunta.

Viisi vinkkiä vanhemmille, riippumatta lasten seksuaalisesta suuntautumisesta.

1. Katso lapsesi kanssa televisiota. Television valtaa asenteiden muokkaajana vähätellään. Minun sukupolvelleni Pete Latun Salatuissa elämissä näyttelemä Kalle oli ensimmäisiä todellisia homohahmoja televisiossa. Sitä ennen homo oli aina ollut traaginen. Will & Grace näytti, että homo voi olla ammatillisesti menestynyt. Amazing Racen voittanut homopari näytti, kuinka homot voivat olla myös kovia ja urheilullisia kilpailijoita. Nykyisin televisiossa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat osa todellisuutta. Siksi on tärkeää, että vanhemmat katsovat lastensa kanssa erilaisia ohjelmia ja elokuvia ja keskustelevat niistä. Usein nuorelle riittää se, että vanhempi näkee televisiossa nuoren pään sisällä olevaa myllerrystä eikä äänekkäästi yököttele sille.
2. Jos hyväksyt, sano se ääneen. Homonuorten suurimmat pelot liittyvät siihen, että vanhemmat hylkäävät. Siksi on tärkeää, että tuot arvosi ajoissa näkyville, riippumatta lapsesi suuntautumisesta. Lapsi hakee vanhemmistaan moraalisiin pohdintoihinsa apua. Kerro, miksi sinusta tasa-arvoinen avioliitto on oikein. Jos sinulla on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ystäviä, lähde heidän ja lastesi kanssa Pride-marssille. Kerro lapsellesi, mistä on kyse.
3. Älä puhu tuttaviesi puolisoista heidän kavereinaan. Vanhempana muokkaat teoillasi lapsesi normaaliutta aina. Itselleni on ollut mielettömän iso arvo sillä, kuinka sukulaiseni tai ystäväni ovat puhuneet lapsilleen puolisoistani. Kaverista puhuminen synnyttää myös lapsellesi käsityksen, että homoudessa on jotakin hävettävää.
4. Uskalla puuttua. Lapset seuraavat vanhempiensa toimintaa moraalikysymyksissä. Uskalla huomauttaa tuttavan tai kylässä olevan lapsen syrjivästä kommentista. Jos et uskalla puuttua, selitä lapselle jälkeenpäin miksi joku kommentti tai teko oli väärin. Kun sinä teet näin, myös lapsestasi tulee puuttuja.
5. Jos lapsesi kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, liity Setaan. Jäsenmaksu on pieni hinta siitä, että lapsesi etuja ajetaan isommalla voimalla.

2 kommenttia kirjoitukseen ”Viisi vinkkiä Pride-viikolle

  1. Lauri Punamäki sanoo:

    Haluaisin kommentoida sitä, miten tekstin sisällössä puhutaan vain seksuaalivähemmistöistä, mutta lisäksi välillä otetaan mukaan sanapari “seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt”. On ok puhua vain seksuaalivähemmistöistä, rajata sisällön siten, esim. oman kokemuksen vuoksi ja/tai koska haluaa puhua erityisesti seksuaalivähemmistöjä koskettavista aiheista. Rajaus olisi hyvä kuitenkin myös jotenkin ilmaista ja perustella, esimerkiksi sanomalla, että pride-viikko ei ole vain seksuaalivähemmistöjen viikko, mutta itse kirjoittaa vain tästä, koska x ja y. Jos sanaparia “seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt” välillä käyttämällä antaa ymmärtää, että ainakin jollain tasolla puhuu molemmista, niin sitten olisi hyvä todella puhua molemmista, tai sitten tosiaan ilmaista rajaus selkeästi ja perustellen. Muutoin vahvistaa sukupuolivähemmistöjen näkymättömyyttä, ei vähennä sitä.

    Erityisesti näkymättömyys näkyy kohdissa, jotka koskevat ihan samalla lailla sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöjä, mutta silti tekstissä puhutaan vain seksuaalivähemmistöistä. Esimerkiksi: ” Homonuorten suurimmat pelot liittyvät siihen, että vanhemmat hylkäävät. Siksi on tärkeää, että tuot arvosi ajoissa näkyville, riippumatta lapsesi suuntautumisesta. Lapsi hakee vanhemmistaan moraalisiin pohdintoihinsa apua. Kerro, miksi sinusta tasa-arvoinen avioliitto on oikein. Jos sinulla on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ystäviä, lähde heidän ja lastesi kanssa Pride-marssille.”
    Samassa kappaleessa siis viitataan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, samalla kun sisällössä puhutaan vain seksuaalivähemmistöistä. Se on häiritsevää, koska kappaleessa käsitelty äärimmäisen tärkeä teema koskettaa täysin samalla lailla sukupuolivähemmistönuoria siinä missä homonuoriakin. Sekä homo/lesbo- että transnuorten suurimmat pelot liittyvät siihen, että vanhemmat hylkäävät. Ja siksi on tärkeää, että vanhempi tuo arvonsa näkyville, riippumatta lapsen seksuaalisuudesta tai sukupuolesta. On tärkeää, että vanhempi tuo esille, että hyväksyy paitsi seksuaalivähemmistöt (avioliittolain), myös sukupuolivähemmistöt.

    Ymmärrän, että sinun omat kokemuksesti (nähtävästi) koskevat vain seksuaalivähemmistöjen asemaa. Siksi et ehkä ymmärrä tai ole tullut ajatelleeksi, että samankaltaiset ongelmat koskettavat myös sukupuolivähemmistöjä, erityisesti mitä tulee nuoriin ja heidän identiteettiin kasvuunsa. Silloin parasta on ehkä pidättäytyä puhumasta sukupuolivähemmistöistä, ja avoimesti ja perustellen rajata tekstinsä koskemaan sitä mistä puhuu, seksuaalivähemmistöjä.

    Vaikka pidän rajausta tietyin ehdoin hyväksyttävänä, tulen myös surulliseksi siitä, että sinänsä hieno teksti, jonka fokus on nuorten näkökulmassa, ja joka on kirjoitettu pride-viikon kunniaksi, käsittelee näin puhtaasti vain seksuaalivähemmistöjä. Tekstistä tulee olo, että siinä missä seksuaalivähemmistönuorten asiat ovat olennaisia, sukupuolivähemmistönuorten asiat eivät ole, että ne ovat edelleen aivan marginaalissa, näkymättömiä, sellaisia mitä ihmiset eivät tule edes ajatelleeksi, ei edes nuorisotoimen johtaja jolla on kokemusta vähemmistöpositiosta. Asia on minulle kipeä omalta kohdaltani transsukupuolisena ja monien muiden tuntemieni ihmisten kohdalta, vertaistukipiireissä ja muualla. Olen vaikkapa majoittanut kotonani transnuoria jotka ovat joutuneet vanhempiensa suhtautumisen takia lähtemään kotoa alaikäisinä ja kämpänneet sen jälkeen milloin missäkin, kohdaten myös hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Saamatta asiallista apua ammattitahoilta – lastensuojelusta, sosiaalitoimesta. Ja monien muiden kanssa vierestä olen nähnyt niin paljoa pelkoa, kipua ja häpeää, yrittänyt tukea, ja pitää yllä toivoa että kyllä jossain vielä on joku joka haluaa ja osaa tukea. Toivoisin kovasti, että esimerkiksi nuoristoimi voisi olla taho, joka voisi olla yhtenä toimijana jonka piirissä tulle jollain lailla nähdyksi.

  2. Suvi sanoo:

    Pidin käytännöllisistä ohejista.Asenteet muuttuvat yksilöiden teoilla ja valinnoilla. On hyvä myös pohtia, mikä asenteita vahvistaa. Seksuaalisuus on ihmisyyden yksi osa-alue. Ehkä kaiken kaikkiaan kaipaan keskusteluun ihmisyydestä hyvin paljon enemmän kerroksellisuutta. Voisiko se tuoda enemmän samaistumisen mahdollisuuksia ja sitä kautta ymmärrystä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *