Seitsemän asiaa johtamisesta, jotka opin partiossa

Partion brändiin nykyään kuuluva puhe johtamisesta perustuu tosiasioille.

Bengtsårin leirisaaren rannassa tuulee kovasti mereltä. Partioporukan ympärille syntynyt perheleiri pukee lapsille pelastusliivejä. Porukka saapui eilen kovassa sateessa telttamajoitukseen. Jo tuolloin kiinnitin huomiota siihen, ettei kukaan nurissut säästä.

Rannassa lapsia ja vanhempia hymyilyttää. Lapset kiipeävät itsenäisesti polkuveneeseen odottamaan aikuisia. Omia ja toisten lapsia rohkaistaan kokeilemaan uusia juttuja. Kysyn poikien taakse polkuveneeseen kiipeävältä Idalta, onko hän ollut partiossa. ”Joo, vaikka kuinka pitkään.”

Liityin itse partioon 10-vuotiaana (koska perheessä oli tapana) ja lopetin opiskeluiässä (koska muut kiireet veivät ja partio oli yhä varsin sokea seksuaalivähemmistöille). Harrastus oli siihen mennessä vienyt minut vetämään johtamiskoulutusta, kansainvälisiin konferensseihin, leirille Hollantiin ja lukemattomiksi viikonlopuiksi Vihdin metsiin. Toiminta Vihdin Polunlöytäjissä tuotti minulle kesätyöpaikan Vihdin kunnan nuorisotoimessa. Partion kautta olin ollut tekemässä radiouutisia Ylen toimittajan ohjauksessa ja kirjoittanut lehtiin. Olin istunut tekemässä päätöksiä Uudenmaan partiotoiminnasta ja turhautunut kansallisissa kokouksissa mielipide-eroihin partion uudistumistarpeesta. Vaikka omasta partiotoiminnastani on nyt yli kymmenen vuotta, tunnistan partiolaisuuden sitä nähdessäni. Pilkallinen puhe reippaista partiolaisista on itse asiassa kovin totta.

Kesäkuun alussa Suomen partiolaisten puheenjohtaja Anna Munsterhjelmiltä tuli sähköpostia. Suomen kovimpiin kansalaisjärjestöjohtajiin kuuluva Anna kirjoitti:”Mun ja aika monen muunkin partiolaisen mielestä tässä maassa tarvitaan lisää hyvää johtamista. Siksi olemme päättäneet aloittaa omista joukoista, koota kaikki Suomen partiojohtajat yhteen ja aloittaa porukalla paremman, arvopohjaisen johtamisen vallankumouksen.”

Annan viestissä on paljon sitä, mistä partiossa olen aina pitänyt – uskallusta tehdä ja puhua isosti. Partiolaiset ovat nostaneet profiiliaan myös näkymällä esimerkiksi Porin SuomiAreenassa juurikin johtamiskeskusteluina ja partiohuiveina monilla osallistujilla.

Johtamisen korostaminen on partiolta nyt todella hyvä ja ajankohtainen veto. Parasta tässä brändäyksessä on se, että se perustuu tosiasioihin. Itse en olisi niissä tehtävissä, missä olen nyt ilman partiota. Esimerkkejä on lukuisia.

Sähköposti ja tämän päivän perheleiri muistuttivat minua tilaisuudesta jokin vuosi sitten, kun olimme ystäväni Veera Luoma-ahon kanssa puhumassa pääkaupunkiseudun partiojohtajille (silloinkin Annan kutsumana) siitä, mitä opimme partiosta.

  1. Pitää ryhtyä. Olen vasta jälkeenpäin tajunnut, että olen tehnyt todella isoja asioita todella nuorena partiossa. Kasvoin partiossa ajattelutapaan, jossa oli aivan normaalia, että 15-vuotias lähtee 10-vuotiaiden kanssa metsäretkelle ilman aikuisia. Tai että alaikäinen voi aivan hyvin olla vastuussa monen kymmenen hengen leiriruuista. Minua kannustettiin kokeilemaan ja myös itse tarjouduin. Kasvoin ajattelutapaan, jossa aloitteentekijää ei jätetty yksin. Ilman tuota ryhtymisympäristöä en olisi uskaltanut hakea ison organisaation johtoon 34 vuoden iässä. Tuo aika myös jätti minuun asenteen, että aloitteellisuudesta tulee palkita vapaudella ja vastuulla.
  2. Ei ole miesten ja naisten hommia. Tästä olen ikuisesti kiitollinen. Törmään työelämässä moniin sellaisiin miehiin, joille yhteistoiminta naisten kanssa on vieraampaa. Olen koko työurani ajan viihtynyt parhaiten sekaporukoissa. Partio opetti minut näkemään sukupuolen, mutta näkemään sen ohi yksilöön saakka. Partiossa opin, että raskaisiin kantohommiin ja ruoanlaittoon osallistuvat kaikki.
  3. Ei ole nuorten ja vanhojen hommia. Tajusin vasta jälkeenpäin, että eivät kaikki ole viettäneet viikonloppuja porukoissa joissa on teini-ikäisiä, opiskelijoita, pienten lasten vanhempia ja keski-ikäisiä. Partio opetti välttämään liiallista pokkurointia ja vaatimaan tasavertaisuutta.
  4. On monta tapaa olla hyödyllinen. En ole koskaan ollut käsistäni kovin taitava. En loista solmuissa tai muissa retkeilytaidoissa. En pärjännyt partiotaitokisoissa. Silti minulla ei koskaan partiotoimintani aikana tullut sellaista oloa, että voisitko rillipää mennä muualle. Koin itseni hyödylliseksi, koska osasin kirjoittaa. Ilman partiotoimintaa en olisi uskaltanut lähteä jo ensimmäisen vuoden aikana avustajaksi yliopiston opiskelijalehteen – olinhan jo tuolloin päätoimittanut yhtä lehteä.
  5. Ryhmän syntymiseksi vaaditaan yhteinen kokemus. Partiosta mukaani on jäänyt voimakkaasti se, että ryhmän syntymiseksi on koettava jotakin arjen ulkopuolelle menevää. Jotta meille voi syntyä me-henki, meidän on koettava jotain mikä erottaa meidät heistä. Ilman partiota emme olisi ensimmäisissä nuorisoasiainkeskuksen johdon seminaareissa lähteneet lumikenkäilemään tai en ehkä olisi keksinyt laittaa koko nuorisoasiainkeskuksen henkilökuntaa kaupungille nuoria jututtamaan. Meillä on oltava jotakin yhteisiä tarinoita, joita kerromme nuotiolla. Ja jo partiossa opin, että kiperät kokoustilanteet menevät helpommin, jos voimme niissä hankauskohdissa ammentaa kokemusten kasvattamasta luottamustaseesta.
  6. Menestys on ryhmän ominaisuus. Partiossa opin, että ihminen uskaltaa tehdä ”liian isoja” asioita, jos ei joudu tekemään niitä yksin. Mentaliteetti on sama kuin monissa startupeissa: on löydettävä porukka, jolla on pokkaa lähteä tekemään isompia juttuja. Partio taustalla on saanut minua miettimään, miten voisimme paremmin palkita hyvistä suorituksista ryhmiä yksilöiden sijaan.
  7. Innostuneet tekevät paremmin. Vapaaehtoisten johtaminen on vaikeampaa kuin palkkatyössä olevien. Vapaaehtoistyössä ei ole mahdollisuutta pakottamiseen. Siksi jo partiossa tajusin, että hyvä ilmapiiri synnyttää hyviä tekoja. Että vaikka tekisimme töitä vaikeiden asioiden kanssa ja tekisimme töitä ahkerasti, kaikki tekevät paremmin jos uskovat siihen mitä tekevät ja näkevät tekemisensä vaikutukset.

13 kommenttia kirjoitukseen ”Seitsemän asiaa johtamisesta, jotka opin partiossa

  1. Juha sanoo:

    Terveiset Lahdenpohjasta. Kiitos kivasta iltalukemisesta.

  2. Olli-Pekka Jasu sanoo:

    Hyviä pohdintoja Tommi!
    Samoja kokemuksia olen jakanut ja kanssasi yhden parhaimmista viikoistani Gogi-leirillä!
    Nimenomaan kaikenikäisten kesken tapahtuva toiminta on parasta partiossa. Se keskinäinen luottamus, annetaan tehtävä, luotetaan, mutta annetaan myös tuki.

    terv OoPee

  3. Olin muutaman vuoden partiolaisena. Ilo loppui vetjäm puutteeseen pikkukylällämme Paavolan Ruukissa Pohjois-Pohjanmaalla. Mutta itsenäistyminen ja oma ajattelu ja suunnitelusta toimintaan on ollut elämännuorani. Kyllä tällä kodinulkopuolisella toiminnalla niin varhain on ollu merkityksensä koko elämäni ajan. En ole jämähtäny paikallenni. Matkustaminrn ja uusien kulttuurien kohtaaminen olisi ollut mieluista. Toisaalta -60 luvun loppupuolella jo oman kylän erilaisten nuorten elikkä poliittinen suuntautuminen, mikä jakoi kansaa väheni huomattavasti meidän tutustuttuamme vasemmistonuoriin pikkujoulun merkeissä. Tämä voisi olla tänä päivänäkin hyvä juttu lisätä kansojen välistä ymmärrystä juuri lasten tasolla, mitkä ovat tulevaisuudessa avaimasemassa tämänkin maan tulevaisuudelle. Sen enempää miettimättä tutustumaan eri uskontokuntiin, niin johan ihmisten ennakkoluulot vähenevät, ja oppi näkemään että siellä vastassa on ihmisiä, joilla on samat arvot turvallisesta elmästä, kunhan sodan lietsomisesta tulee se asia, jonka lapset ymmärtävät virvän pohjan myös oman elämän rauhasta ja turvallisuudesta. Toivon teille rohkeaa asennetta ihmisten välisten vuorovaikutusten edistämisessä kaiken työnne, luonnon arvostuksen ja käytännön taitojen opettelemisessä kuten minä sain silloin lapsena. Uskoin silloin niihin hyviin aatteisiin, mitä sain partiosta elämäni varrelle, uskon niihin edelleen. Sydämestä lähtien korkealle ja etäälle!

  4. Hanna sanoo:

    Voi miten kateellinen olen! Äitini on vanha lippukunnanjohtsja ja tottakai menin 10-vuotiaana partioon. Olihan MacQyver, intiaanit, Mustanaamio, Viisikko idoleitani. Pääsisi opettelemaan solmuja ja vuolemaan. Muun muassa.

    Mutta miten saattoikin käydä niin, että ne 15-vuotiaat tytöt, jotka meitä johtivat oli tehty sokerista! Olin pölmistynyt. Ei vuolemista, ei ulkoilua – koska hiukset. Apua!

    Jottei paska tsägä loppuisi kokeilin vaihtaa toiseen lippukuntaan, äitini töiden lähelle, mutta siellä taas partiolaistyttöjengi ilmoitti suoraan etteivät he halua uusia tyyppejä ryhmään.

    Olisi vain pitänyt kokeilla vaikka kolmatta paikkaa, koska juuri tuollaista etsin ja olisin halunnut!

  5. Mikko Verto sanoo:

    Kiitos hienosta tekstistä, hienoja kokemuksia olet saanut, joita kaikkien työelämässä ja johtotehtävissä olisi hyvä ottaa huomioon/ käytäntöön.

  6. Liisa Olkku-Ruotsalainen sanoo:

    Hienoa Tommi ! Kerranpartiolainen, aina partiolainen.

  7. Aila Ruuhonen sanoo:

    Kannatan todella partiotoimintaa,sen tuomia selviytymistaitoja ja yhteiskunnallista osaamista. Asennekasvatus,toisten huomioon ottaminen ja ryhmässä toimiminen kasvaa jo lapsesta lähtien elämää kantavaksi voimaksi. Kiitos partiotoiminnalle ja siellä uurastaville tekijöille!

  8. Leila Matjuschi sanoo:

    Kiitos osuvasta kirjoituksesta. Partio pelasti minun nuoruuteni 70-luvulla ja kasvatti minusta nopeasti johtajan, Gilwell johtajaksi asti. Rehtorin ja esimiehen työssä olen jatkuvasti ammentanut partiokokemuksista ja selvinnyt haasteita mm erityisnuorten kanssa työssäni erityisopettajana. Ilman partiota en olisi edes opettaja. Yhä käytän näit oppeja elämässäni ja yrittäjänä ja kasvattajana niitä tarvitsen. Kiteytit niin selkeästi nuo seikat, kiitos niistä.

  9. Hasan Nenonen sanoo:

    Hieno yhteenveto partion hyvistä kasvatustavoitteista. Itselleni on tullut tärkeäksi partion moninaisuus ja monimuotoisuus. Sisupartiolaiset, sateenkaaripartiolaiset, maahanmuuttajat yms. Erityisen huomion kohteenani on normipartioilaisten ja sisujen välimaastoon jäävät erilaisista käytöshäiriöistä, aistiyliherkkyyksistä ja muista diagnisoimattomista eläämää hankaloittavien asioiden kanssa kamppailevien erityistarpeet. Partio on kaikille avoin ja itse haluan olla mukana tekemässä osaltani hieman parempaa maailmaa tuleville sukupolville.
    Partiolainen vuodesta 1972

  10. Asko Laukkanen sanoo:

    Tommi, tulen lainaamaan juttuasi…
    Vasemalla

  11. Pekka Ahonen sanoo:

    Olen nähnyt sivusta paljon sitä, jota jutussasi kuvaat. Arvostan partiota suuresti

    Oma partiourani päättyi jo 10-vuotiaana. Lippukunnan johtaja ei oikein kestänyt minua (varmaankin syystä) ja sitten vartionjohtaja keräytti meillä paljon rahaa ja käänsi ne itselleen…

  12. Hannu Hyppönen sanoo:

    Hyvät opit ja kokemukset.
    Näillä pärjää, kun soveltaa, varusmiespalveluksessa ja reservissäkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *