Monikulttuurisuus on taito nähdä maailma toisten silmin

(Julkaistu Suomen Kuvalehdessä Puheenvuoro-palstalla 14.8.2015.)

Helsingin nuorisotyössä joka kolmas kohtaamamme nuori puhuu kotona muuta kuin suomea tai ruotsia, esimerkiksi viroa tai arabiaa. Joka neljäs kesätyöntekijämme oli muunkielinen. Muunkielisten osuus Helsingin väestönkasvusta on ollut jo pidempään yli 60 prosenttia.

Viime aikojen monikulttuurisuuspuhe tuntuu siksi erikoiselta. Keskustelu on puolesta/vastaan-väittelyä asenteista. Monikulttuurisuus ei ole enää valinta. Se on todellisuutemme.

Jos halutaan muuttaa asenteita, on ensin lisättävä kokemuksia ja taitoja. Yhteinen jalkapallojoukkue tai pihakeinu kokoavat erilaisia ihmisiä tekemisen ympärille. Monikulttuurisuudesta tulee onnen edellytys, kun ”ne” ovat naapureitamme ja lastemme valmentajia.

Hyvä monikulttuurinen elämä ei tapahdu itsekseen. Nuorisotyössä lähestymme sitä taitona – kuten viulunsoitto tai puutyöt. Tarvittava taito on empatia eli kyky nähdä maailma toisten silmin. Empatia on eri asia kuin sympatia, jossa vertaamme esimerkiksi nuoren rasismin kokemusta omaan nuoruuteemme. Empatia on oman kokemuksen työntämistä sivuun ja keskittymistä ymmärtämään. Empatia auttaa käsittämään, että sama kaupunki tai tilanne voidaan kokea toisin. Empatialla oppii enemmän.

Empatian vahvistamiseksi luovuimme kursseista, joilla opetetaan yleistyksiä esimerkiksi somaleista. Stereotypiat vievät vähemmistön jäseniltä oikeuden määritellä itsensä. Monikulttuurista ammattitaitoa ovat selkeät arvot, empaattinen viestintä ja valmius joustaa.

Empaattinen toimija ei voi ajatella, että yksi järjestö on koko vähemmistön ääni. Myös monikulttuurisuudessa on tuettava moniäänistä kansalaisyhteiskuntaa. Siksi joka kuudes nuorisotyön avustuseuro menee maahanmuuttajajärjestöille.

Myös työnantajat hyötyvät empatiasta. Organisaatiot Coca-Colasta Euroopan jälleenrakennuspankkiin tukevat seksuaali- tai kulttuurivähemmistöihin kuuluvien työntekijöidensä järjestäytymistä. Yrityksissä on ymmärretty, että itsen piilottelu heikentää suoritusta. Ryhmillä viestitetään, että meillä pätevyys ratkaisee. Ryhmät tarjoavat mahdollisuuden tunnistaa ajoittaisen epävarmuuden johtuvan ryhmäidentiteetistä, ei itsestä. Kokemuksen tunnistaminen yhteiseksi rohkaisee vaatimaan muutoksia.

Taidot ja kokemukset lopulta ratkaisevat, millaisessa yhteiskunnassa tunnemme elävämme. Arvot eivät auta bussissa solvattua maahanmuuttajaa, jos suvaitsevainen kanssamatkustaja jättää puuttumatta. Puuttuminenkin on taito, jonka voi oppia.

Empatia on kykyä yhteistyöhön, kun emme ole kaikesta samaa mieltä. Kirkon ja aktivistiryhmien yhteistyö kehitysyhteistyöpolitiikassa on hieno esimerkki. Amsterdamissa samoilla kaduilla asuvien homojen ja homovastaisten siirtolaisyhteisöjen kesken on haettu ratkaisuja molempien kaupungilla kokeman häirinnän vähentämiseksi.

Maahanmuuttokeskustelu näyttää repeytymiä taidoissamme olla eri mieltä. Suomalaiset ovat erilainen joukko kuin sata vuotta sitten. Rasistiset teot ja puheet pelottelevat vetäytymään julkisesta keskustelusta. Näin vihapuhe saavuttaa tavoitteensa. Itsenäisyytemme alkuvuodet ovat karmaiseva todiste siitä, mihin erimielisyys voi johtaa.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teema on Yhdessä. Vuotta tulisi käyttää empatiataitojen vahvistamiseen. Suomen lahja itselleen olisi kyky olla eri mieltä ja silti sitoutua kansanvaltaiseen elämänmuotoon.

Tommi Laitio on Helsingin nuorisotoimenjohtaja.

Yksi kommentti kirjoitukseen ”Monikulttuurisuus on taito nähdä maailma toisten silmin

  1. Jukka Mattila sanoo:

    Hieno ja kokoava kirjoitus. Yhteistyötä ja empatiaa todella tarvitaan. Ja dialogi. Ja moniäänisyys. Yhdessä eteenpäin paremman Suomen takia. Jokaisella täytyy olla oikeus olla ihminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *