Miksi pelkillä mahdollisuuksilla ei tule tasa-arvoa?

Hyvinvointieroja ei kavenneta katsomalla keskiarvoja. Tosiasiallinen tasa-arvo edellyttää katsetta toimintakykyihin.

Olin alkuviikosta kokouksessa, jossa käytiin läpi Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointia. Yleinen kehitys näyttää hyvältä. Liikunnan määrä on lisääntynyt, alkoholinkäyttö on vähentynyt, huostaanottojen määrä on saatu laskuun, kiusaaminen on vähentynyt. Lähes kaikki pääsevät peruskoulun jälkeen joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen. Hyvä, Helsinki!

Helsingin päätavoitteita tälle valtuustokaudelle on hyvinvointierojen kaventaminen. Tässä mielessä keskiarvojen tuijottaminen johtaa meitä harhaan. Riskitekijät kuten teini-ikäisten humalahakuinen juominen, ylipaino ja koulutuksen ja työn ulkopuolelle päätyminen kasautuvat samoille ryhmille. Eniten humalahakuinen juominen on vähentynyt lukiolaisten kohdalla, mutta edelleen joka viides lukiolainen juo itsensä tosi humalaan kuukausittain. Humalaan itsensä juovien osuus on korkein ammattioppilaitoksissa. Asuinalueiden erot ovat erittäin suuret siinä, kuinka moni nuori menee lukioon. Helsingissä maahanmuuttajanuoret kokevat kantaväestöä useammin syrjintää ja yksinäisyyttä, mikä näkyy myös  heikompana koulumenestyksenä ja terveysongelmina. Kun kantaväestöön kuuluvista nuorista 4 prosenttia on koulutuksen ja työn ulkopuolella, maahanmuuttajataustaisista nuorista samassa tilanteessa on 23 prosenttia. Erityisen heikossa tilanteessa ovat Suomeen teini-iässä tulleet nuoret.

kännit

Hyvinvoivien ja heikko-osaisten erot kasvavat, vaikka keskiarvo näyttää yhä hyvältä. Samaan aikaan heikko-osaisuus kasautuu selkeästi tietyille alueille.

Omassa työssäni olen havainnollistanut tätä puhumalla 85-15-nuoruudesta. 85 prosenttia nuorista on vanhempiensa kanssa paremmissa väleissä, matkustaa enemmän, heillä on aiempaa enemmän kavereita ja he käyttävät alkoholia vähemmän. Samaan aikaan sinnittelevän kuudenneksen suhteellinen ero heihin kasvaa. Normaalit eriytyvät tavalla, jossa oman normaalimme perusteella on vaikeaa ymmärtää toista normaalia. Eriytyminen näkyy myös asenteissa. WEBE-kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista vastaajista ei juurikaan välitä huono-osaisten hyvinvoinnista. Asenteissa on merkittävä ero niiden välillä, joiden lähipiiriin kuuluu heikko-osaisia ja niiden joiden ei.

maassaolo 1529

maassaolo 1014

Suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa mahdollisuuksien tasa-arvon ajatus on voimakas. Mahdollisuuksien tasa-arvon ajatus kuitenkin talloo helposti jalkoihinsa sen, miksi joillakin nuo mahdollisuudet eivät muutu toiminnaksi. Pelkkiin mahdollisuuksiin tuijottaminen johtaa ongelmiin Helsingin kaltaisessa paikassa, joka monikulttuuristuu kovaa vauhtia ja jossa kaupunginosien todellisuudet eriytyvät. Filosofi Martha Nussbaum on toimintakykyajattelussaan purkanut tätä ajatusta auki kysymyksellä siitä, mitä  ihmiset todella voivat olla ja tehdä. Nussbaumin mukaan todellisiin toimintamahdollisuuksiin eivät riitä kaikille yhtäläiset mahdollisuudet, vaan niihin on liitettävä kyky käyttää noita mahdollisuuksia. Nussbaum on konkretisoinut ajatteluaan listaamalla kymmenen toimintakykyä, jotka jokaisella vapaaseen ja vastuulliseen elämään kykenevällä ihmisellä tulisi olla. Nussbaum muistuttaa, että osa toimintakyvyistä tuotetaan vahvistamalla yksilön taitoja, osa yhteiskunnallisilla toimenpiteillä. Helsingin nuorten hyvinvointikertomuksessa Nussbaumin listaa on sovellettu määrittelemällä seuraavat toimintakyvyt ja niille jokaiselle indikaattorit:

  1. Elämä ja terveys: Nuoret arvostavat terveenä elämistä. He kokevat terveelliset elämäntavat tärkeiksi, ja heillä on kykyjä tehdä niihin tähtääviä elämäntapavalintoja. Nuorilla on mahdollisuus harrastaa liikuntaa, ja he kokevat terveydentilansa hyväksi. Nuoret kokevat saavansa riittävästi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa ja erityistilanteissa tarvitsemaansa tukea.
  2. Tunteet ja vuorovaikutus: Nuorilla on kyky tuntea empatiaa, rakkautta, surua, kaipuuta, onnellisuutta, vihaa ja raivostumista. He osaavat ilmaista ja käsitellä tunteita sekä saavat tarvittaessa siihen tukea. Nuoret ymmärtävät tunteiden merkityksen sosiaalisessa kanssakäymisessä ja yhteiskunnassa. Nuorten sosiaalinen identiteetti ja minäkäsitys vahvistuvat, yksinäisyyden kokemukset vähenevät ja nuorten suhde vanhempiinsa on toimiva.
  3. Itsensä kehittäminen: Nuorilla on mahdollisuus kokeilla ja ilmaista itseään sekä tehdä itseään kiinnostavia asioita ja siten vahvistaa kykyjään ja taitojaan. Nuorten vuorovaikutustaitoja ja oppimiskykyä vahvistetaan koulutuksen keinoin. Nuorilla taitoineen on mahdollisuus tulla nähdyiksi yhteisössä. Nuoret kokevat, että heidän kykyihinsä ja taitoihinsa uskotaan ja että niiden käyttöä tuetaan. Nuoret ilmaisevat itseään, ja se näkyy kaupunkikuvassa, yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä eri toimintaympäristöissä.
  4. Tulevaisuuden hallinta: Nuoret tunnistavat mitä elämältään haluavat, ja heidän tulevaisuuden- kuvansa on myönteinen. Heillä on kykyjä tehdä valintoja ja hakea paikkaansa. Nuorilla on mahdollisuus joustavaan koulutus- ja työelämään integroitumiseen sekä sopivaan itsenäiseen asumiseen ja toimeentuloon. He saavat tarvittaessa tukea vaihtelevissa tilanteissa. Nuorilla on mahdollisuus itsenäistyä, ja asunnottomien nuorten tilanne kohentuu.
  5. Turvallisuus: Nuorilla on kyky liittyä yhteisöihin ja mahdollisuus elää vapaasti ilman pelkoa joutua psyykkisen tai fyysisen kiusaamisen tai väkivallan kohteeksi. Heillä on kykyjä kohdata pelkojaan ja edistää haastavien tilanteiden rakentavaa ratkaisua. Nuoret kokevat Helsingin turvalliseksi paikaksi elää sekä liikkua, ja heille tarjotaan riittävästi suojelua.
  6. Aktiivinen kansalaisuus: Nuorilla on moraalisia ja yhteiskunnallisia taitoja sekä kykyjä arjen tilannesidonnaiseen harkintaan ja hallintaan. Nuorilla on valmiuksia toimia luovasti ja tavoitteellisesti toisten hyväksi ja kokemus siitä, että tätä toimintaa tuetaan tarvittaessa. Heillä on kykyjä vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Nuorilla on mahdollisuus kuulua itselleen merkityksellisiin ryhmiin, ja he kokevat toimintansa sekä itsensä arvokkaiksi.
  7. Yhdenvertaisuus: Nuoren itsemäärittelyä sekä jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta tuetaan. Nuori kokee itsensä pystyväksi toimijaksi ja näkee muiden ainutkertaisuuden sekä ihmisarvon. Nuoret elävät ihmisarvoista elämää, jossa ei syrjitä iän, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
  8. Luonto ja kestävä kehitys: Nuorilla on mahdollisuus olla luonnossa ja kokea luonnon moninaisuus. Kestävät elämäntavat ovat luonteva osa nuorten arkea. Nuoret ovat tietoisia kestävän kehityksen globaalisesta merkityksestä. He ymmärtävät mitä luonnon monimuotoisuus tarkoittaa ja miten talous sekä kulutustavat kytkeytyvät siihen.

pienituloiset lapset

Hyvinvointisosiologian professori Juho Saari kutsuu kirjassaan Huono-osaiset eroa mahdollisuuksien ja toteumien välillä transformaatio-ongelmaksi. Juuri kyvyttömyys kääntää kaikille tarjotut mahdollisuudet toiminnaksi selittää Saaren mukaan merkittävän osan huono-osaisuudesta vauraissa maissa. Saari nostaa kirjassaan esille esimerkiksi sen, kuinka jatkuva niukkuudessa eläminen on niin kuormittavaa, että kyky tehdä itsensä ja perheensä kannalta rationaalisia päätöksiä heikkenee.

 

työttömyysaste kieli

Toimintakykyjen näkökulma kääntää huomion kahteen asiaan: lähtökohtaeroihin sekä kokemukseen. Lähtökohtaeroilla tarkoitan mm. vieraskielisyyden, myöhäisen maahantulon ja asuinalueen kaltaisia tekijöitä. Siis asioita, joihin nuori on voinut vaikuttaa kovin vähän jos lainkaan. Kokemuksella tarkoitan sitä, miten ihminen itse näkee tilanteensa. Kokemus on todellista, koska kokemus määrittää sitä mihin ryhtyy.

Puhe mahdollisuuksien tasa-arvosta pahimmillaan työntää lähtökohtaeroja piiloon. Tunnistan työssäni paljon tilanteita, joissa nuori ei hahmota mahdollisuuksiaan rajaavia asioita ja päätyy miettimään, että jos minulla oli kerran samat mahdollisuudet kuin muilla, syy heikkoon tilanteeseen on varmasti minussa itsessäni. Häpeä ja itsesyytös lamauttavat ihmisen.

työttömyysaste alueittain

Silloin, kun ihminen etsii syitä heikolle tilanteelleen vain itsestään, hän ei järjestäydy, hän ei lähde politiikkaan. Sen sijaan, että ihminen etsisi muita samassa tilanteessa olevia ja lähtisi kaduille vaatimaan ratkaisua, hän pyrkii kaikin keinoin erottautumaan samassa tilanteessa olevista. Solidaarisuuden korvaa kilpailu ja erottautuminen.

rahavastineKokemusten ymmärtäminen taas tarkoittaa päättäjille oman rajallisuuden hyväksymistä. Kokemukset tekevät mahdolliseksi päästä tilastojen taakse. Jotta kohtaamisessa todella tapahtuu ymmärtämistä, ammattilaisten on tiedostettava oma taustansa ja lähtökohtansa – ja sitten laitettava se sivuun. Vierauden käsittely on tulevaisuuden merkittävimpiä ammattitaitoja. Vierauden käsittelyssä  palvelumuotoilun menetelmät ovat erinomaisia. Esimerkiksi nuorten asunnottomuuden ratkaisemisessa nuorten kokemusten ymmärtäminen vie meidät kohti sekä nuorille parempia että yhteiskunnalle taloudellisesti tehokkaampia ratkaisuja. Usein kokemuksiin keskittyminen kääntää huomiota yksittäisen nuoren diagnosoitavista ongelmista sosiaalisten suhteiden puutteeseen ja lähimmäisten ongelmiin. Susanna Alakoski kirjoittaa kirjassaan Lähimmäisen huhtikuu siitä, mitä hän olisi alkoholistien lapsena toivonut ammattilaisten tekevän:

“Kunpa joku olisi kysynyt minulta mikä minua esti nukkumasta. Kunpa joku olisi sanonut: Susanna, näytät väsyneeltä, vaivaako sinua jokin? Silloin olisin kertonut että olin aina vartiovuorossa. Vahdin että isä ei löisi äitiä. Että äiti ei tappaisi itseään. Että voisin herättää hänet jos hän nukahti otettuaan tabletteja. Että ehtisin sammuttaa tulipalon sängystä jos isä nukahti taas tupakka kädessä. Että isä ei pimahtaisi ja erehtyisi tappamaan äidin sijasta minua. Että kukaan ei kaatuisi. Että joku olisi hereillä aamulla ja herättäisi sisarukset ennen kotiinlähtöä. Että isä ei potkisi koiraa. Että äiti ei ärsyttäisi isää lyömään häntä. Että kuulisin jos jotakin tärkeää sanottiin. Että tietäisin mitä yöllä on tapahtunut.”

Viimeiset viikot ovat vakuuttaneet minut siitä, että Helsingin ylimmässä johdossa ollaan kipeän tietoisia siitä, että nykyistä tapaa tuottaa palveluita on muutettava. Esimerkiksi toimeentulotuen maksatusten siirtäminen Kelalle, turvapaikanhakijoiden määrät tai Kampin Autotalossa aloittava nuorten yhteispalvelupiste Ohjaamo pakottavat määrittelemään julkisen sektorin palveluita uudelleen siten, että ne lähtevät liikkeelle ihmisten kokemuksista ja kurovat normaaleja yhteen. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden määrän myötä keskustelu vapaaehtoistyön mahdollisuuksien parantamisesta on noussut ihan toisella tavalla esille.

Eriarvoistuvat normaalit ovat iso haaste sosiaalityön, opetuksen ja nuorisotyön ammattilaisille. Jos näillä aloilla suhtaudutaan vakavasti myös heikko-osaisten nuorten yhteiskunnalliseen toimintaan ja toimintakykyihin, ammattilaisen tehtävänä on auttaa kääntämään henkilökohtaiseksi koettu takamatka toiminnaksi. Toisaalta ammattilaisten tehtävänä on luoda tilanteita, joissa eri normaaleissa elävät ihmiset löytävät yhteistä jaettavaa. Auttamisen ja asioiden ratkaisemisen sijaan ammattilaisen on autettava nuorta tunnistamaan omat kykynsä, vahvistettava puutteellisia toimintakykyjä sekä autettava heikko-osaista näkemään politiikan vaikutus omaan elämäänsä. Auttamisen ja ratkaisemisen sijaan tavoitteena tulee olla yksilön vapauden ja sosiaalisten suhteiden vahvistaminen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että auttamisen tapa on vastuun antaminen. Oikein tehtynä tämä emansipaatio ei ole vastuun siirtämistä yksilöltä yhteiskunnalle, vaan yhteiskunnallisen muutosvoiman synnyttämistä nuoressa ihmisessä.


Suomen suurin nuorten vaikuttamistapahtuma RuutiExpo järjestetään Helsingin kaupungintalolla 5.11. Tapahtumaan on vapaa pääsy.

Lisää tilastoja nuorten tilanteesta sekä mahdollisuus luoda omia kartta- ja tilastokuvia osoitteessa www.nuorten hyvinvointikertomus.fi/indikaattorit. Kaikille avoin Helsingin Nuoret nyt -tilaisuus Helsingin kaupungintalolla 5.11. klo 9.00. Ilmoittaudu mukaan tästä.

 

7 kommenttia kirjoitukseen ”Miksi pelkillä mahdollisuuksilla ei tule tasa-arvoa?

  1. Tärkeää pohdintaa eriarvoistumiskehityksestä. Sanoista tekoihin. Nyt on aika!

  2. Moi sanoo:

    “…määrittelemään julkisen sektorin palveluita uudelleen siten, että ne lähtevät liikkeelle ihmisten kokemuksista ja kurovat normaaleja yhtään. ”

    Puuttuukohan tuosta lopusta jotain?

  3. Heidi hållman sanoo:

    Mahdollisuuksien tasa-arvon ajatukseen pitää sisällyttää ajatus siitä, että mahdollisuus ei ole yksilölle todellinen (eikä tyytyminen vallitseviin olosuhteisiin muutu uskallukseksi etsiä parempaa tai itselle sopivampaa tulevaisuutta), jos ei ole saanut kokea, että on arvokas omana itsenään ja jos ei ole saanut nähdä kaltaisinaan pitämiensä yrittävän ja onnistuvankin.

    Jotta uskaltaa unelmoida isommin, pitää ensin nähdä vähän kauemmaksi. Siksi on niin tärkeää, että Nuorisoasiainkeskus avaa nuorelle uusia kokemuksia, kavereita ja mahdollisuuksia. Uudet kokemukset antavat uuden näkökulman itseen ja toisiin, lisäävät ymmärrystä itsestä ja toisista. Meidän aikuisten tehtävä on valvoa, että nämä kokemukset ovat sellaisia, että niissä on kasvun siemen ja etteivät taimet tallaannu.

  4. Hienoa, että meillä on nuorisotoimenjohtaja, joka ymmärtää yhteiskuntafilosofian päälle!

    Toivottavasti pääsemme tekemään yhteistyötä esim. seksuaalikasvatuksen parissa.

    Tommi Paalanen
    Sexpo-säätiö

  5. Eve Mantu sanoo:

    Jälleen yksi kirjoitus, joka osoittaa: Tommin valinta tähän tehtävään oli nappivalinta. Teet tärkeää työtä ja teet sen hyvin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *