11 x kiinnostava nuorisotyö

Osallistuimme osastopäällikkö Mikko Vatkan kanssa Göteborgissa järjestettyyn InterCity Youth -konferenssiin, joka keräsi kunnallisen nuorisotyön päällikköitä ja nuorisotyöntekijöitä eri puolilta Eurooppaa. Matkalta tarttui mukaan 11 asiaa, joita suomalaisessa tai ainakin helsinkiläisessä nuorisotyössä kannattaa harkita.

  1. Nuorisotyön kolme perusteoriaa: Brittiläinen nuorten työmarkkina-asemaa Euroopan komissiolle selvittänyt ja nuorisotyön ammattilaisuutta tutkinut tutkija John Bamber piti erinomaisen esityksen siitä, miten nuorisotyötä voi avata muille. Bamberin missiona on tuoda nuorisotyöhön vahvemmin muitakin tapoja reagoida uusiin asioihin kuin niiden ratkaisu aiemman kokemuksen perusteella. Bamber tarkoitti vaihtoehtoisilla strategioilla esimerkiksi konsultaatiota eli toisilta kysymistä, tutkimuksen ja teorian hyödyntämistä sekä ilmiön tarkastelua lain ja suositusten avulla. Bamber on haastatellut paljon nuorisotyöntekijöitä Britanniassa ja Irlannissa ja päätynyt siihen, että nuorisotyö rakentuu kolmelle perusteorialle:

    – Henkilökohtainen kehitys kokemusten kautta. (Tekemällä oppiminen, esim. John Dewey)
    – Ryhmän kehitys ja jäsenyys toiminnassa oppimisen kautta. (Action learning, esim. Reginald Revans)
    – Poliittisten ja rakenteellisen tekijöiden muuttaminen tarkastelemalla kriittisesti omaa ja paikkaa ja asemaa maailmassa. (Kriittinen pedagogiikka, esim. Paulo Freire)

  2. Ungdomssatsningen: Göteborgissä tapahtunut tuhoisa diskopalo sai kaupungin tajuamaan, että 16–20-vuotiaille on aivan liian vähän maksutonta toimintaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Ungdomssatsningen on ohjelma tätä varten. Ohjelmaan on varattu 20 miljoonaa kruunua vuodessa. Kaupunki on jaettu viiteen, joista jokaisella yksi nuorisotalo vastaa 16–20-vuotiaiden toteuttamien kulttuuriprojektien rahoittamisesta. Tämä malli voisi hyvin olla kopioitavissa Helsinkiin, kun nuorisoasiainkeskus jakautuu kolmeen alueelliseen osastoon.
  3. Nuorten omat tilat: Flaaminkielisessä Belgiassa yli 16-vuotiaiden nuorten kanssa tehdään sopimus tilan pyörittämisestä. Nuoret todella vastaavat tiloista itse. Aikuisten lähtökohtana on luottamus ja toimintaan puututaan vain ongelmatilanteissa. Suomalaiseen nuorisotyön kulttuuriin erikoinen piirre on se, että toimintaa rahoitetaan mm. oluenmyynnillä. Alankomaissa opiskelijoiden osuuskuntien pyörittämät kulttuurikeskukset on laajasti vapautettu arvonlisäverosta. Näin saadaan nuorille työpaikkoja sekä kaupunginosiin esimerkiksi konsertteja ja elokuvateattereita.
    20151104_113604
  4. Kansainväliset vaihdot: Erasmus+ on ohjelma, jolla tuetaan nuorten liikkuvuutta Euroopassa. Suomen pitäisi hyödyntää tätä paljon enemmän. Saksassa nuorisoministeri on linjannut, että oikeus liikkuvuutteen tulisi toteutua jokaiselle. Saksalaisessa nuorisopolitiikassa muutenkin vakuutti se, miten liikkuvuus ja toisten kulttuurien kohtaaminen nähdään olennaisena osana ihmisoikeus- ja demokratiakasvatusta. Suomessakin tulisi katsoa, miten kansainvälisiin nuorisovaihtoihin saataisiin erityisesti niitä nuoria, jotka eivät muuten matkusta. Kysymys on myös rauhantyöstä, Monikulttuurisuus pelottaa, jos ei ole nähnyt toisenlaista elämää ja tavannut ihmisiä toisista kulttuureista. Ruotsin kielen opiskeluun koulussa voisi tulla ihan toisenlaista motivaatiota Helsingin lähiöissä, jos kannustimena olisi nuorisovaihto Tukholman, Malmön tai Göteborgin lähiöiden kanssa.
  5. Jäsenkortti: Göteborgilaisessa 1200 kvadrat -nuorisotalossa on kolmen tason jäsenkortteja. Nuorimmille on kortti, jolla voi osallistua 16–20-vuotiaiden suunnittelemille ja usein jopa toteuttamille kursseille. 16–20-vuotiaille jäsenkortti on magneettiavain talolle sekä mahdollisuus osallistua ja toteuttaa. Kolme jäsentä voi laittaa oman ideansa liikkeelle yhdessä ammattituottajan kanssa, kunhan nuoret sitoutuvat siihen että ohjelma on avoin kaikille ja he markkinoivat sitä muille. Yli 20-vuotiaiden jäsenyyteen liittyy sopimus, jossa he kertovat mitä taitoja heillä on annettavaksi nuorisotyöhön. Heidät katsotaan henkilökunnan jäseniksi.
  6. Logbook: Ruotsalaisten kuntien nuorisotyössä on yhteinen tietojärjestelmä, jonka merkittävin osa on lokikirja (logbook), jonka työntekijät täyttävät jokaisen vuoron lopuksi. Täyttämiseen on varattu puoli tuntia työvuoron lopusta, mutta yleensä siihen menee noin kymmenen minuuttia. Lokikirjaan merkitään kävijämäärät, sukupuolijakauma, ohjatun toiminnan ja vapaan toiminnan tuntimäärä, tuottajaroolissa olleiden nuorten määrä, illan merkittävimmät tapahtumat sekä kommentti siitä miten ammattilaiset toimivat. Lokikirja tuottaa kiinnostavaa seurantatietoa ja saa jättämään työasiat työvuoron lopuksi työpaikalle. Niitä ei tarvitse pohtia kotona, kun ne on tallennettu lokikirjaan esimerkiksi viikkopalaveria varten.
  7. HLBTIQ-tunnus: Münchenissä nuorisotaloille on luotu sertifikaatti siitä, onko se avoin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Offen für alle -sertifikaatin arvioivat ja myöntävät kyseisiin vähemmistöihin kuuluvat nuoret.
  8. Pakolaisyhteistyö: Müncheniin on tullut tänä vuonna 100 000 turvapaikanhakijaa, joista 5000 on alaikäisiä ilman huoltajaa. Jokaiselle nuorisotalolle on määritelty vastaanottokeskus, jonka kanssa se tekee yhteistyötä. Työntekijöille on valmisteltu Willkommen in Münich -koulutus, jossa opitaan perusasiat pakolaisuudesta sekä laitetaan yhteistyö liikkeelle.

    IMG_20151104_124440

  9. Hajautettu hallinto: Göteborgissa nuorisotyöstä ei vastaa kaupunki, vaan se on siirretty kymmenelle kaupunginosalle. Göteborgilaiset nuorisotyöntekijät toivat esille, että tämä ei välttämättä tarkoita lähellä tehtävää päätöksentekoa. Usein törmätään tilanteisiin, joissa merkittävistä ratkaisuista neuvotellaan kaupunginosan luottamushenkilöiden, suualueen luottamushenkilöiden ja kaupunkitason luottamushenkilöiden kanssa. Eri tasoilla on eri tavoitteita jopa saman puolueen sisällä. Usein tulee tilanteita, että ei ole selvää kuka voi päättää ja mistä.
  10. Luottamus julkiseen valtaan: Pohjoismaissa nuorisotiloja pyörittävät pitkälti kunnalliset työntekijät. Saksassa ja Belgiassa kunnan tehtävänä on rahoittaa järjestöjen pyörittämiä nuorisotiloja. Eri käytännöt liittyvät historiaan. Suomessa ja Ruotsissa nuorisotyön kasvattaminen ollut merkittävä osa hyvinvointivaltioprojektia. Saksassa taas on haluttu toisen maailmansodan jälkeen haluttiin tietoisesti rajoittaa julkisen vallan roolia poliittisessa kasvatuksessa. Samoin Belgiassa. Tämän vuoksi Saksassa ei myöskään ole opetusministeriä, vaan opetuksesta vastaavat osavaltiot.
  11. Perheet: Selkeä viesti miljoonaprojektilähiöistä on, että jos halutaan ehkäistä ekstremismiä eli uskonnolla perusteltua, äärioikeistolaista tai äärivasemmistolaista väkivaltaista toimintaa, nuorisotyössä on tehtävä töitä alueen asukkaiden ja nuorten vanhempien kanssa. Pelkästään nuorten kanssa työskentelemällä nuorisotyön piiristä katoavat ne nuoret, joiden ajattelutapa muuttuu tai tapahtuu muuten isoja muutoksia. Valitettavasti Ruotsistakaan ei tuntunut löytyvän kovin hyviä malleja nuorisotyöhön äärioikeistolaisten ja rasististen nuorten kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *