Kahdeksan vinkkiä teini-ikäisten vanhemmille

300 nuorisoalan ammattilaista keskusteli nuorisoilmiöistä. Sen perusteella tärkeää ovat ainakin halaaminen ja kyky tyhjentää astianpesukone.

Viime vuoden lopulla tajusimme nuorisoasiainkeskuksessa, että meillä ei ole ollut järjestelmällistä tapaa käydä läpi edellisen vuoden toimintaa. Näimme tärkeänä, että pitäisi pysähtyä onnistumisten ja oppien äärelle yhdessä – saada työkavereilta neuvoja tai kannustusta hyvästä toiminnasta. Maaliskuun ensimmäinen päivä kokoonnuimme 300 hengen voimin päiväksi Helsingin kaupungintalolle jakamaan oppeja.

Johtamiskoulutuksessa oppimani resilienssin ajatus tuli mieleen, kun luin päivän antia läpi. Keskusteluissa nousivat esille turvallisuuden, ennakoinnin ja rasismin kaltaiset teemat. Resilienssi on biologiasta yhteiskuntatieteisiin levinnyt käsite, jolla tarkoitetaan kykyä toipua ennakoimattomasta iskusta. Resilienssiä voidaan ajatella valtion, kaupungin, ryhmän tai yksilön tasolla. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat luonnonkatastrofit ja terrori-iskut. Resilienssin tutkimuksesta nousee kolme asiaa, jotka ovat ratkaisevia sopeutumisen ja selviytymisen näkökulmasta. Ne sopivat myös nuorisotyöhön.

  1. Myönteinen minäkuva. Kun ihminen tuntee itsensä ja arvomaailmansa ja suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti, hän kestää poikkeamia paremmin eikä koe niitä taas yhtenä todisteena siitä, miten maailma on häntä vastaan.
  2. Viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Kyky ilmaista oma tahtonsa, mielipiteensä ja toiveensa auttaa selviämään kireistä tilanteista.
  3. Kyky tunnistaa tunteet ja hillitä tunnelähtöisiä nopeita reaktioita. Juuri tunteiden tunnistaminen ja hillitseminen auttaa välttämään tilanteen eskaloitumista. Juuri siksi kannattaa usein hengähtää hetki ennen kuin lähettää kriittisen sähköpostin.

Henkilökuntamme kokoontumisen ja resilienssin ajatuksen perusteella uskaltaisin antaa kahdeksan vinkkiä teini-ikäisen vanhemmille. Näin kannattaisi ainakin toimia, vaikka en mitenkään väitä sen olevan helppoa.

  1. Kun nuori pohtii tulevaisuuden ratkaisujaan, kannusta häntä juttelemaan myös jonkun muun aikuisen kuin vanhempansa kanssa. Nuorisotyössä olemme oppineet, että jokainen nuori – vaikeimmassakin tilanteessa oleva – osaa nimetä yhden aikuisen, jota katsoo ylöspäin. Se voi olla opettaja, valmentaja, setä tai täti. Monet nuoret tulevat nuorisotalolle juuri aikuisten vuoksi. Monille nuorille omista epävarmuuksista puhuminen voi olla helpompaa, jos keskustelukumppanina on joku muukin kuin äiti tai isä.
  2. Muistuta, että rakastat vaikka nuori ei pääsisikään suosikkikouluunsa. Nuorisotyöntekijöiden puheesta tulee voimakkaana erityisesti tyttöjen kokema paine yhteishakutilanteessa. Nuoret kokevat painetta menestyä itsensä mutta myös vanhempien silmissä. Aikuisen on hyvä yrittää ymmärtää, miten lopulliselta nuoren kouluvalinta hänestä tuntuu. Noina hetkinä rakkauden sanoittaminen, yhteinen ei-suorittaminen ja työelämän kasvavan valinnanvaran selittäminen kantaa pitkälle.
  3. Jos oletat tiettyä käyttäytymistä, tee säännöt näkyviksi. Jokainen tunnistaa tilanteen, jossa pelaa lautapeliä lasten kanssa ja pelin säännöt selittänyt lapsi kertoo osan säännöistä vasta tilanteessa, jossa on häviöllä. Juuri tästä syystä nuorisotalon perussäännöt on kirjoitettu seinälle. Jottei kyse ole koirakoulusta, säännöt pitää laatia yhdessä ja myös nuoren pitää ymmärtää mihin hyveisiin ne perustuvat.
  4. Kun annat korjaavaa palautetta, erota motivaatio ja teko. Tämä on iso asia esimerkiksi puututtaessa läppäkulttuuriin. Nuorisotyöntekijöiden puheen perusteella rasistisesti tai seksistisesti värittynyt läppä on yleistynyt. Usein nuori ei kuitenkaan ole loppuun saakka miettinyt sitä, miksi hän käyttää halventavassa mielessä sanoja kuten homo, huora tai pakolainen. Kasvojen menettäminen johtaa usein vastahyökkäykseen. Nuorisotyöntekijät kertoivat onnistumisinaan tilanteita, joissa nuori on tullut myöhemmin pyytämään anteeksi, kun käyty keskustelu on jäänyt mietityttämään. Harmillinen asia tässä räksyttämistä kestävämmässä ratkaisussa on, että keskustelu vaatii aikaa.
  5. Opeta arjen taitoja. Nuorisotalojen kokemuksen perusteella teini-ikäisten vanhempien kannattaisi varmistaa esimerkiksi seuraavat taidot: astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys, biojätepussin vaihtaminen, kaksi tai kolme perusreseptiä, imurointi.
  6. Opeta yrittäjyyttä. Mobiilisovellukset kuten Treamer tekevät tämän todella paljon helpommaksi. Vanhempi voi vaikka yrittää sumplia tuttavan kanssa, että oma lapsi saisi pari iltaa työkokemusta ja vähän omaa rahaa.
  7. Lähetä leirille. Nuorisotyöntekijät puhuvat valtavasti retkien ja leirien voimistavasta vaikutuksesta. Leiriolosuhteissa oppii valtavasti itsenäistymisen taitoja. Mutta jos haluaa lapsen oppivan leirillä itsenäistymistä, ei kannata soittaa päivittäin ja kysyä että onko ikävä. Joskus voi olla ihan hyvä, että leirillä kännykästä loppuu akku.
  8. Halaa ja kosketa. Lastensuojelutyössä hyvin yleinen tekniikka toisen rauhoittamiseksi on niska- ja olkapäähieronta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *