Köyhä ei tarvitse sääliäsi, vaan politiikkaa

Suomen lupaus epäonnistuu joka kuudennen kohdalla, sanovat tuoreet tutkimukset.

Tänään julkaistiin kaksi erittäin kiinnostavaa, isoilla aineistoilla tehtyä tutkimusraporttia nuorten hyvinvoinnista. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama Oma Linja -tutkimushanke tutkii syrjäytymistä ja eriarvoisuutta peruskoulussa. THL:n ja Nuorisotutkimusverkoston tutkimus taas on seurantatutkimus vuonna 1987 syntyneiden suomalaisten terveys- ja hyvinvointieroista. Molemmat, laajoilla tutkimusaineistoilla tehdyt tutkimukset ovat mahdollisia Suomessa, jossa on erinomaiset tilastoaineistot.

Jos näiden tutkimusten pääviestit tiivistää muutamaan kohtaan:

  1. Pääosa suomalaisista nuorista voi erittäin hyvin, erityisesti jos verrataan suomalaisia nuoria tai suomalaisten koululaitosta muuhun maailmaan. Kuitenkin noin joka kuudes nuori jää yleisestä hyvinvointikehityksestä jälkeen eli pärjää heikommin koulussa tai putoaa yhteiskunnan ulkopuolelle. Se tarkoittaa noin 10 000 yksilöä jokaisesta ikäluokasta.
  2. Hyvinvoinnissa on merkittäviä alueellisia eroja. Vuonna 1987 syntyneiden seurantatutkimuksessa hyvinvoinniltaan muista erottuvat erityisesti Uusimaa ja Pohjanmaa. Molemmissa tutkimuksissa muita heikompina erottuvat Itä- ja Pohjois-Suomi.
  3. Koulutus ja hyvinvointi periytyvät Suomessa voimakkaasti. Oma Linjan mukaan vanhempien korkea koulutus, ammatti, varallisuus ja kodin kulttuurinen pääoma antavat lapselle noin 1,5 kouluvuoden etumatkan verrattuna niihin, joiden kotiolot ovat heikommat. Korkeakoulutettujen lapset kokevat elämässään ongelmia muita lapsia myöhemmin.
  4. Sukupuolierot koulumenestyksessä ovat suuria. Tytöt pärjäävät nykyisenlaisessa peruskoulussa selvästi poikia paremmin. Erityisesti ne kasvavat Itä- ja Pohjois-Suomessa.
  5. Lukeminen on ollut Suomen erityispiirre ja hyvien oppimistulosten edellytys. Erityisesti poikien lukeminen on romahtanut. Suomessa on nykyisin käytännössä lukutaidottomia nuoria.
  6. Suomessa on Pohjoismaiden suurin ero kantaväestön ja maahanmuuttajien lukutaidossa ja matematiikassa. Ero on jopa 3 vuoden opintojen veroinen.
  7. Mielenterveysongelmat ovat nuorten kansanterveysongelma. Jopa joka kolmas 1987 syntyneistä on saanut mielenterveyshoitoa tai -lääkitystä.
  8. Suomalainen nuoruus on yhä kaupunkilaisempaa. Suomessa on tällä hetkellä Euroopan nopein kehitys siinä, miten maaseudun ja kaupunkiseutujen nuorten osuuden erkanevat toisistaan. Tiheillä kaupunkiseuduilla asuvat nuoret eroavat 1987 kohorttitutkimuksessa muista selvästi hyvinvoinniltaan parempana ryhmänä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Aloitetaan siitä, mitä ainakaan ei.

  1. Sääli. Suomalainen hyvinvointivaltio tällä hetkellä valitettavasti toimii niin, että mitä heikommassa tilanteessa ihminen on, sitä monimutkaisemmaksi järjestelmä muuttuu. Kysykää vaikka keneltä tahansa vähimmäisturvaa ”nauttivalta”. Viimeinen asia, jota heikommassa tilanteessa olevat tarvitsevat, on hyväosaisten paapova ja uhriuttava sääli.
  2. Poispuhuminen.  Erityisesti rasismin ja köyhyyden kohdalla törmää paljon tilanteisiin, jossa hyväosainen ihminen on sokea omille lähtökohdilleen ja tulkitsee toisen kertomusta vaikeuksista niiden kautta. Olen nähnyt lukemattoman määrän tilanteita, joissa jopa ihan hyvää tarkoittava aikuinen selittää nuorelle, kuinka hänen kokemuksena on ollut väärä. Köyhyyden ja huono-osaisuuden käsittelyssä olisi usein äärimmäisen viisasta tiedostamalla ja aktiivisesti laittaa oma kokemus sivuun.

Jos ei noita, niin mitä?

  1. Aristoteles. Itse en ole työssäni tavannut nuorta, joka ei haluaisi olla toisille ihmisille hyödyllinen. Juuri kohteena oleminen ja kokemus vaivana olemisesta syö motivaatiota. Amartya Sen on sanonut viisaasti, että hyvä elämä on mahdollisuus elää sellaista elämää jota itsellä on syytä arvostaa. Senin ajatuksen taustalla on se, että ihminen tarvitsee edellytykset sille että kykenee toimimaan vapaasti ja tekemään itsensä ja toistensa kannalta kestäviä valintoja. Näitä edellytyksiä ovat ravinto, terveys, laaja kokemusten kirjo ja sivistys. Ajatus pohjautuu aristoteliseen eetokseen hyvästä elämästä toimintana, jossa ihminen käyttää kykyjään oman yhteisönsä hyväksi.  Voi kysyä, syntyykö nykykoulussa jokaiselle nuorelle yksilöllinen kokemus siitä, että omat taidot on tullut tunnistetuksi. Uusi opetussuunnitelma tarjoaa tähän mahdollisuuksia, jos sitä uskalletaan lähteä toteuttamaan rohkeasti.
  2. Tiedontuotanto. Oma Linja -hanke on hieno esimerkki siitä, miten vaikeita tutkimusaineistoja kannattaa viestiä. Yksinkertainen infopaketti saa ihmisen kaivamaan lisää tietoa, kertomaan asiasta muille ja jakamaan aineistoja.
  3. Tarvelähtöisyys. Lapsipolitiikan grand old man Matti Rimpelä sanoi Oma Linja –julkistamistilaisuudessa, että lapsi- ja nuorisopolitiikan uudistamiseen tarvittaisiin kauppatieteiden osaajia. Koulu ja sosiaalipalvelut – nuorisotyökin – tarvitsevat apua siirtymisessä toimittajakeskeisyydestä ihmiskeskeisyyteen. Hyvinvointityö on muuttunut vaikeammaksi, koska ihmiset eivät aivan oikein suostu alamaisrooliin. Näin ollen toimivassa ratkaisussa tulee yhdistyä halu ja tarve. Jos julkinen valta tuottaa tarvittavia asioita mutta ihmiset eivät ole niistä kiinnostuneita, toimintaan ei sitouduta tai sinne ei tulla. On siis luotu hyvin suunniteltu palvelu, jota kukaan ei käytä. Jos taas tehdään pelkästään toiveiden mukaista ilman että se vastaa todellisiin tarpeisiin, voi kysyä miksi siihen pitää käyttää yhteisiä varoja.
  4. Kokemustieto. Ratkaisuvalikoimaa ohjaa se, millaista tietoa meillä on tarjolla. Meillä on ymmärrettävästi paljon tietoa niistä asioista, jotka on helppo tilastoida – varallisuudesta, koulutuksesta ja palvelujen käytöstä. Kuitenkin kokemuksen kuuleminen auttaa ymmärtämään, miksi periaatteellinen mahdollisuus ei muutu tosiasialliseksi mahdollisuudeksi. Esimerkkinä voidaan käyttää keskustelua lasten harrastusmaksuista. Kuitenkin meidän työssämme tulee ilmi, että jopa suuremmaksi esteeksi osoittautuvat pelko siitä ettei hyväksytä ryhmään, mukaan tulevien kavereiden puute, tiedonpuute, vanhempien asenteet ja niin edelleen. Kuuntelemalla ihmisten kokemustietoa voisimme havaita, että monet houkuttelevuuteen tai saavutettavuuteen liittyvistä asioista voitaisiin ratkaista muuttamalla ilmaisua tai muulla pienellä viilauksella.
  5. Kunta kasvuympäristönä. Koulun ongelmia ei ratkaista sillä, että yritetään tunkea koko maailma koulurakennukseen. Minulle on jäänyt mieleen rehtori, joka sanoi että heillä luovuttiin monisteista jotta on enemmän rahaa kaupungin sisäisiin matkalippuihin. Juuri näin lasten kyvykkyyden tunnetta ja rohkeutta saadaan kasvatettua. Kun sote-palvelut siirtyvät itsehallintoalueille, opetuksesta ja muista sivistyspalveluista tulee kunnan päätoiminto. Meidän pitää päästä paljon enemmän malliin, jossa osana oppimista ollaan ratkaisemassa lähiympäristön ongelmia. Että osana oppimista suunnitellaan lähipuisto tai järjestetään palvelutalolle festivaali.

Kaikki palaa minusta ihmiskuvaan. Yhteiskunnalla on velvollisuus tuottaa jokaiselle kokemus lahjakkuudesta ja hyödyllisyydestä sekä synnyttää herääminen omaan vastuuseen.

6 kommenttia kirjoitukseen ”Köyhä ei tarvitse sääliäsi, vaan politiikkaa

  1. Sauli Jämsä sanoo:

    Samaa mieltä. Juuri tänään eläköitynyt opettaja kirjoitti Hesariin, että koulussa ei tarvitse olla aina hauskaa. Varmaan näin, mutta hyväksytyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus pitää olla, joka päivä.

    • Tommi Laitio sanoo:

      Ihminen oppii paremmin, jos on hauskaa. Hauska ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin helppo tai kevyt. Moni tietokonepeli on tästä hyvä esimerkki. Uuvuttavien toistojen kautta pääsee eteenpäin.

  2. Marjatta Laiho sanoo:

    Hienon kirjoituksen lopussa oli lässähdys: ”Yhteiskunnalla on velvollisuus tuottaa jokaiselle kokemus lahjakkuudesta ja hyödyllisyydestä sekä synnyttää herääminen omaan vastuuseen.” Vain yksi väärä sana! ”Lahjakkuudesta” tuotettava kokemus? Miksi ihmeessä pitäisi huijata keskinkertaisin kyvyin varustettua ihmistä väittämällä, että hän on jossakin lahjakas?

    Kasvoin köyhähkössä kodissa, jossa itseään sivistyneinä pitävät vanhempani tahtoivat leikkiä pikkuporvarillista, vaikka isän yksinäisyrittäjän tulot eivät siihen riittäneet. Jokapäiväinen elämä tuntui turvatulta, kun en ihan tainnut tajuta niiden vähän päästä puheissa vilahtelevien vekseleiden merkitystä. Tiesin olevani luokkatoverieni joukossa vähävarainen ja surkea sosiaaliselta asemaltani, se tuli ilmi niin pukeutumisessa, harrastuksissa, lomamatkoissa kuin kotini varustuksessa, josta en mielelläni tehnyt selkoa kavereille.

    Pahinta ei ollut ”köyhänä” oleminen. Eniten kärsin siitä, etten kelvannut mihinkään. Koulu oli mummulan jälkeen maailman turvallisin paikka, koska siellä oli ok pärjätä aika hyvin lukuaineissa, siksi osa tunneista ei pelottanut. Taitoaineissa olin täysi nolla, ei minkäänlaisia lahjoja. Se teki minusta epäihmisen, ja siihen en voinut vaikuttaa ahkeruudella tai tarkkaavaisuudella. Kotona minusta ei ollut mihinkään, sitä painotettiin kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

    Mummin ja vaarin luonakaan minusta ei ollut mihinkään, tuhahtelivat vain jatkuvasti epäonnistumisilleni. Mutta mummulassa sain olla olemassa. Minut todettiin tyhmäksi toheloksi, mutta kutsuttiin sen jälkeen ruokapöytään muiden luokse juttelemaan mukavia mulkoilematta vielä varmuuden vuoksi pahasti kuten kotona ja vietiin mukana kylään, vaikken osannutkaan käyttäytyä. En ollut turvassa, mutta minuuttani ei joka hetki kyylätty sillä silmällä, että mistäs nyt voisi haukkua.

    Pääsin 18-vuotiaana muuttamaan pois kotoa. Kun olin saanut vuokranantajalta avaimen, astunut sisään omaan hellahuoneeseeni ja vetänyt oven lukkoon, koin huikaisevan onnen tunteen: olen ensimmäisen kerran elämässäni oikeasti turvassa! Kenelläkään ei ole oikeutta tulla ovesta asuntooni huutamaan, kuinka kehno ihmiseksi minä olen. Oli mahtavaa saada olla lahjaton, osaamaton, kaikkeen tomerasti tarttumaton. Voin kokeilla ruoanlaittoa, sain siivota rauhassa omaan tahtiini, käyttää mauttomia vaatteita, eikä mikään estänyt minua vähitellen oppimasta ja kehittymästä käytännön asioissa, joita en hallinnut.

    Inhoan sanontaa, että jokainen on hyvä jossakin. Ollessani vähän toisella kymmenellä ikävuodella panin merkille, että naapureissa ja tuttavissa oli sellaisia aikuisiakin ihmisiä, jotka olivat tumpeloita ja saattoivat epäonnistua arkiaskareissa – mutta jotka eivät edes hävenneet sitä. He naureskelivat makeasti erehdyksilleen ja kömmähdyksilleen, elivät onnellisina niistä huolimatta. Silloin omien vuokraseinien sisällä minäkin päätin voivani elää kärsimättä surkeasta lahjattomuudestani. Olkoon se muiden ongelma. Minä nautin siitä, mitä osaan, vaikka se on enintään keskinkertaista, useimmissa asioissa alle riman!

    Tahdon siis sanoa, että ihmisen täytyy saada tuntea olevansa hyväksytty vähälahjaisena ja jatkuvasti epäonnistuvanakin. Myös sellainen on hyödyllinen ja saa kokea omaa vastuuta. Häneltä ei saa vaatia ”normisuorituksia”, joissa suoriutumattomuus vie itsetunnon ja innon yrittääkään mitään. Minä en osaa piirtää kukkasia juhlapöydän paikkakorttiin, mutta pystyn ohjeen mukaan taittelemaan servietin. Käytännössä tällainen, joka ei osaa jotakin, sysätään syrjään muistakin toimista. Jos me, joilla ei ole lahjoja, saisimme tehdä lahjakkuutta vaatimattomia töitä, voisimme kaikki olla tyytyväisiä.

    • Tommi Laitio sanoo:

      Mitä tarkoitat lässähdyksellä? Tuo ajatus lahjakkuudesta ja hyödyllisyydestä palaa juuri siihen ajatukseen ihmiskuvasta.

  3. Rita sanoo:

    Et perustele tuossa, miten kauppatieteilijät tuovat ihmiskeskeisyyttä politiikkaan. Voisin kuvitella, että palvelumuotoilu ja käytettävyys/lähestyttävyys ovat rautaa hyvinvointialalla, mutta tarkoitatko jotain muutakin? Nuohan ovat aika poikkitieteellisiä ihmistieteiden konsepteja kaikki.

    Olen itse humanistitaustainen sossu, kulttuurintutkimuksesta alunperin, ja tällä yhdistelmällä idea ihmisten omatoimisuuden ja -arvoisuuden tarpeesta on itsestäänselvyys. On hyvä merkki, jos se näkyy omien toimintaehdotuksieni läpimenossa ja työssä yleensä. Työ on tietysti käytäntöpainotteista ja linjaukset tehdään toisaalla. Mutta kävi tämän pallottelun jälkeen entisestään kiinnostamaan, että missä ja miten haluat kauppatieteitä ymmärrettävän, ja millä poliittisen toiminnan tasoilla?

  4. Jukka Tervo sanoo:

    Tärkeitä ajatuksia; itse hahmotin asiaa näin:

    http://www.jukkatervo.com/mita-syrjaytyminen-tarkoittaa/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *