Suomen yhteinen suunta voisi olla vapaus

Nuoret saadaan mukaan Suomen rakentamiseen, jos ponnistelemme kohti vapautta. Yhdessä eläminen ei riitä tavoitteeksi, koska siitä puuttuu liike.

Paidan selkämys on jo märkä. Puuvillapaita kutittaa. Tuuli pyörittää tukan silmille. Alun vitsailu on vähentynyt, nyt soudetaan hiljaisuudessa. Vierustoverin katse on lasittunut tuijottamaan airoa. Hankaimet hiertävät kämmenet punaisiksi. Veneen perältä huudetaan: ”Veto! Veto!” Näkökentässä on se, mistä ollaan tulossa. Ei oikein enää muista, että mihin oltiinkaan menossa.

Asennetutkimukset näyttävät, että Suomen veneessä olisi uusille soutajille tilaa ja suuntakin mietityttää. Vain hiukan yli puolet esimerkiksi helsinkiläisistä nuorista ja nuorista aikuisista kokee Nuorisobarometrin mukaan kuuluvansa hyvin tai melko kiinteästi suomalaiseen yhteiskuntaan. Suomalaisten nuorten luottamus Suomen hyvään tulevaisuuteen on laskenut valtavasti muutamassa vuodessa. Helsingin Sanomien kyselyn mukaan yhä harvempi korkeakoulutettu ulkomailla asuva suomalainen ajattelee palaavansa Suomeen. Yhä useampi kohtaamani nuori ei löydä itselleen paikkaa suomalaisesta tulevaisuudesta.

yhteenkuuluvuus

Suunnaksi on tarjottu hyvinvointia. Puhumme hyvinvointivaltiosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta. Pitäisi pystyä parempaan. Ensimmäiset mielikuvat hyvinvoinnista viittaavat ainakin minulla täysinäisyyden tunteeseen läheisten kanssa nautitun hyvän aterian jälkeen. Ja mitä ihminen silloin haluaa tehdä: ottaa päiväunet. Hyvinvoinnin ajatuksen ongelma on, että siitä puuttuu liike.

Pitkän linjan toimittaja Jaakko Tapaninen avasi liikkeen merkitystä Veera Luoma-ahon Amerikka-blogissa. Tapaninen tarjosi juuri liikkeen puutetta yhdeksi syyksi sille, miksi Hillary Clinton hävisi vaalit. Trumpin slogan (Tehdään Amerikasta jälleen suuri) kutsuu mukaan tekemiseen. Clintonin slogan (Vahvemmat yhdessä) saa kysymään, mihin tällä vahvuudella oikein pyritään. Vai minnekään?

Ajatusta on helppo jatkaa Suomen itsenäisyyteen. Juhlavuoden teemaksi on valittu Yhdessä. Se on hyvä analyysi tarpeesta, mutta vaatii tuekseen suunnan. Se kuvaa harmonista yhdessäoloa, mutta tarvitsee dynaamisuutta. Yhdessä oleminen tulisi nähdä välineeksi johonkin ylevämpään.

22519203917_6afcf4421a_o

Suomella on hieno historia, josta olen äärimmäisen ylpeä. Mutta Suomen tulevaisuuden suunta ei voi olla nostalginen tarina siitä, miten suomalaiset yhdessä puolustivat itseään isompaa vastaan, miten köyhä kansa nosti itsensä ylös sisulla ja miten suomalaiset kouluttivat itsensä ja läheisensä. Suomalaiset eivät enää ole köyhiä suonkuivattajia eivätkä nuoret tunnista itseään tuosta tarinasta.  Menneisyyden uljaille teoille perustuvasta, hyvin kunnioitettavasta kertomuksesta puuttuu liike kohti tulevaa.

Vaihtoehdoksi erityisesti yksilötasolla tarjotaan tässä ajassa onnellisuutta. Kuitenkin merkittävä osa onnellisuustaloudesta ajaa yksilöä kauemmas kansalaisuudesta ja lähemmäksi kuluttajuutta. Onnellisuuspuheeseen liittyy ajatus, jonka mukaan juuri minä päätän mitä minä tarvitsen. Ja taas kerran: onnellisuudesta puuttuu liike.

Aristoteles ei esittänyt onnellisuutta tai hyvinvointia yhteiskunnan tavoitteena. Aristotelinen ajatus hyvästä elämästä korostaa ihmistä toimijana toisten elämässä, kansalaisena joka käyttää taitojaan yhteisönsä hyväksi.

Aristoteleen jalanjäljillä uuden Suomen yhdessä eläminen voisi rakentua taitojen ja vapauden ympärille. Suomi voisi olla maa, jossa jokaisella on oikeus ja velvollisuus käyttää taitojaan yhteisön hyväksi. Vapauden Suomi syntyy sillä, että tähän taitojen käyttämiseen on aina vaihtoehtoja, on aina valinnanvaraa. Että valinnan mahdollisuus nähdään sekä itseisarvona että välineenä.

Valinnanvapaus ja hyödyllisyyden oikeus toteutuvat mainiosti nyt hyväosaisilla. Suomalainen hyvinvointipolitiikka ei kuitenkaan onnistu siinä, miten oikeus valintaan ja hyödyllisyyteen turvattaisiin heikoimmassa asemassa oleville ihmisille. Kärjistetysti voisi sanoa, että mitä heikompi tilanne ihmisellä on, sitä kapeammaksi hänen tilansa rajataan.

Korostamalla vapautta oikeutena ja velvollisuutena korostamme samalla myös kansalaisuutta ja yhtäläisyyttä – sitä yhteiskunnan ensimmäistä osaa, yhteistä.

Vapautta ja sallivuutta toivovat myös tänä vuonna haastattelemamme nuoret. Nuoret toivovat aikuisten viestittävän vahvemmin, että ei tarvitse tietää, että ei luotaisi lisää paineita, että rohkaistaisiin unelmien toteuttamiseen. Että uskaltaisi keskittyä, sukeltaa asioihin ilman pelkoa siitä, että yhdellä valinnalla muut ovet sulkeutuvat.

22937563725_b6eeea4c90_o

Vapauden harjoittaminen edellyttää, että meistä kullakin on laaja käsitys mahdollisuuksistamme. Se vaatii laajaa kokemusten kirjoa. Se tarkoittaa lapsen kohdalla sitä, että hän voi kokeilla useampaa harrastusta ennen kuin pitää päättää mitä harrastaa. Se tarkoittaa aikuiselle tuttavapiiriä, johon kuuluu monenlaisia ihmisiä. Se tarkoittaa mahdollisuutta sukeltaa toisiin maailmoihin turvallisesti taiteen, kirjallisuuden ja kulttuurin avulla. Vapaudesta puhuu myös talouden nobelisti Amartya Sen määritellessään hyvän elämän mahdollisuudeksi elää sellaista elämää, jota yksilöllä on syytä arvostaa.

Vapauden ilmenemismuodot ovat tässä ajassa erilaisia. Vapaudesta käyttää taitojaan on kyse haastattelemissamme teini-ikäisissä, jotka näkevät itsensä viiden vuoden päästä NHL-pelaajina. Vapaudesta haaveilee Slushin startup-pitchaaja. Vapautta kaipaa se työttömäksi jäänyt isä, joka on kolmekymmentä vuotta tehnyt ahkerasti töitä ja nyt häneltä ei kukaan pyydä mitään. Ja vapaudesta puhuu se turvapaikanhakijanuori, joka sanoo hienoimmaksi päiväksi Suomessa sen kun sai ravintolapäivänä tehdä ihmisille ruokaa.

Vapaus on perinteisesti ollut asia, johon on Suomessa suhtauduttu hiukan luksuksena. Mutta erityisesti hyvinvoinnin ajalla kasvaneille nuorille oikeus määritellä itse itsensä, mahdollisuus valintoihin ja toiminta itse valituissa ryhmissä ovat merkittäviä arvoja.

9618859317_9bab8166bb_o

Palataan kirkkoveneeseen. Se ei liiku ilman rytmittäjää. Tässäkin ajassa meille tarjoutuu useita vaihtoehtoja siitä ihmisestä, jonka asetamme työmme rytmittäjäksi. Voimme valita veneen perälle ihmisen, jolla on täysin ainutlaatuinen kyky ja näky pelastaa meidät tästä ajasta ja laittaa tulevaisuutemme hänen käsiinsä. Näitä ääniä valistuneesta itsevaltiudesta kuulee kasvavassa määrin Brexitin ja Trumpin valinnan jälkeen. Tai sitten voimme valita rytmittäjäksi sellaisen, joka neuvottelee kanssamme suunnasta, auttaa näkemään yhdistäviä tekijöitä uurastuksessamme ja kannustaa meitä väsyneinäkin jatkamaan kuvailemalla meille sitä mikä meitä odottaa.

Kummassa vaihtoehdossa olemme itsenäisempiä ja vapaampia?

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Yksi kommentti kirjoitukseen ”Suomen yhteinen suunta voisi olla vapaus

  1. […] LUUKKU 6: LUE TOMMI LAITION BLOGITEKSTI: Suomen yhteinen suunta voisi olla vapaus […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *