Sivistynyt elämä perusoikeutena

Helsingin kaupunki siirtyy 1.6. toimialamalliin, jolloin nykyiset virastot lakkaavat. Yhden vaiheen päättymistä juhlistetaan monissa paikoissa. Puheenvuoro Helsingin kaupunginkirjaston kevätjuhlassa 24.5.2017 siitä, miksi kirjastoa tarvitaan tässä ja tulevassa ajassa.

Hyvät kirjastolaiset,

olen tehnyt viime viikkojen aikana eriskummallisia retkiä. Olen käynyt kuoriäyriäisten joukkoon kuuluvan siiran pään sisällä, kun tämä pohtii uskaltaako lähteä lähiruohikolle asettuneeseen sirkustelttaan. Olen käynyt mummonsa kotitaloon piiloutuneen Oliverin pään sisällä, kun hän pohtii onko hänen veljestään Rafista tullut sitten zombie. Vierailin myös kajaanilaisten Saimin ja Selman päissä, kun he pohtivat miten perustetaan keppihevosesteitä tekevä yritys ja ovatko he ihastuneita teinitähti Danieliin.

Nämä päissävierailut liittyvät tämän vuoden suurimpaan sivistymisponnistukseeni eli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon esiraadin jäsenyyteen. Luku-urakka on uskomaton seikkailu. Se on saanut minut ajattelemaan yhtä lempiajattelijoistani, intialaista filosofia Amartya Seniä. Senin mukaan hyvä elämä on mahdollisuutta elämää elämää, jota itsellä on syytä arvostaa.

Senin määritelmässä ratkaisevaa on käsite ”syytä arvostaa”. Jotta voi tietää, millaista elämää itse tavoittelee, on kyettävä arvottamiseen. Jotta voi arvottaa, on koettava riittävästi. Jotta voi kokea riittävästi, on oltava siihen tarvittavat taidot ja mahdollisuudet. Senin ajattelussa monipuolinen, jopa kokemusrikas elämä on perusoikeus.

Juuri siitä minusta kirjastossa on kyse: monipuolisesta, sivistyneestä elämästä perusoikeutena. Onnistuessaan kirjasto tuottaa kyvykkyyksiä ja mahdollisuuksia ymmärtää, mitä on syytä arvostaa. Se vahvistaa sivistystä ja empatiaa tuottamalla taitoja käsittää, mistä tullaan, missä ollaan, minne ollaan menossa, millaista voisi olla, mikä on kaunista, millaista on hyvyys ja pahuus, mikä on kohtuullista ja miltä maailma näyttää itsestä toisenlaisten näkökulmasta. Kirjasto on mieletön keksintö, koska se tuottaa ihmisille kykyä löytää erilaisuudesta yhteistä ihmisyyttä.

Juuri tämä ihmisyyden löytäminen ja vapauden tuottaminen yhdistää kirjaston myös uuteen toimialaan. Jos jääkentän, kirjaston ja kaupunginorkesterin väliltä hakee yhteyttä, se löytyy ainakin siitä että ihminen nähdään itseään eteenpäin vievänä ja uteliaana toimijana ja ymmärryksestä että vapaudella valita, olla ja toimia on sekä välinearvo hyvinvoinnin tuottajana että itseisarvo elämän päämääränä.

Kirjasto myös vahvistaa resilienssiä eli kimmoisuutta. Juuri kokemuskirjo ja mahdollisuus syvällisempään käsittämiseen vahvistaa tässä mukauutisten ajassa uskoa tulevaan, uteliaisuutta toisenlaisuudesta sekä käsitystä omasta pärjäämisestä muuttuvissa tilanteissa.

Helsingin kaupunginkirjasto on kirjastoalan ja laajemmin sivistystyön globaalin eturivin toimija. Ei ole sattumaa, että itsenäisyyden juhlavuoden pääprojekti on juuri Oodi. Te olette yhteisellä työllänne rakentaneet tämän yhdessä. Siksi on tärkeää pysähtyä tähän muutokseen. Vaikka kirjastot aukeavat myös jatkossakin, jokin muuttuu. Haikeus muutoksen hetkellä on hyvä asia, kun sen kääntää omaksi ja yhteiseksi polttovoimaksi.

Olkaa itsestänne tänään ylpeitä. Minä ainakin olen teistä ylpeä. Kehukaa itseänne ja työtovereitanne. Kiittäkää ja rohkaiskaa. Toivon, että tämän juhlan hetken jälkeen voimme yhdessä jatkaa tulevaan ajatellen, että meillä on kaikilla täällä vapauden ja sivistyksen etujoukoissa nyt entistä leveämmät hartiat.

Yksi kommentti kirjoitukseen ”Sivistynyt elämä perusoikeutena

  1. Päivi Litmanen-Peitsala sanoo:

    Kiitos. Lähti jakoon Kirjastot.fi:n FB-seuraajien piiriin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *